Jantters – Elävien kirjoissa

On oikeastaan aika luonnollista, että Suomen musiikkielämän marginaalissa toimii vahva kantriskene. Kaikista niin sanotuista kaupungeista huolimatta iso osa Suomesta on maaseutua ja metsää, kantria on opittu kuuntelemaan jo Tapio Rautavaaran ajoista lähtien. Suomi on edelleen iskelmäkansaa, ja kantri on Amerikan iskelmää. Siksi se sopii suomalaisten pirtaan. Janttersin tuore debyyttialbumi Elävien kirjoissa on juuri tämän skenen julkaisuja, ja vallan onnistunut sellainen.

Jantters on viime vuonna ensimmäisen suomenkielisen soololevynsä julkaissut laulaja Janne Kaunisto, Jytäjemmareista tuttu basisti Antero Gustafsson, The Boys -historiaa omaava kitaristi Tuomas Metsberg ja rumpali Sami Laakso. Levyllä on myös kovia vierailijoita, muun muassa Markojuhani Rautavaara, Tomi Leino ja tietenkin ja luonnollisesti myös Olli Haavisto.

Suurin osa Elävien kirjoissa -levyn biiseistä on bändin omia, mutta mukana on myös muutama cover. Coverit eivät When the saints go marching iniä lukuunottamatta ole minulle tuttuja, ja sitäkin on käytetty lähinnä vain uuden biisin perustana. Palindromeilla leikittelevä aloitusbiisi Anne lainaani alenna panee miettimään, että huumorimusiikkiako Jantters esittää, mutta ainahan suomirokissa ja -kantrissa on sanoilla leikitty. Hyvä ja menevä biisi. Muutamia biisejä mainitakseni, jo Maaseutumusiikkia vol 3lta tuttu kohottavan melankolinen haikeilu Siunattu hulluus on levyn parhaimmistoa, samoilla fiiliksillä etenevä Taivaanrannan rantaravintola on sitä myös. Seitinohuessa on se pakollinen juomisbiisi, ja hyvä sellainen. Laiskan levollinen ja utuinen. Perse eellä puuhun on nimeään lukuunottamatta selkeä radiohitti-iskelmä, samaa potentiaalia voisi olla päätösbiisissä Suksitaan kuuseen. Ilmiselvintä Radio Suomi -kamaa on kuitenkin kevyin Meksiko-vivahtein maustettu iskelmä Maanantain tango. Covereista onnistunein on Jim Grocen Jykän autopurkaamo, mitään vikaa niissä muissakaan ei tosin ole.

Levyn tunnelma on lämmin ja leppoisa. Reippaudestaan huolimatta tietenkin myös haikea, kyse on kuitenkin kantrista. Suomalaiseen tunne-elämään sopii rivitanssia ja jii-haa! -huudoilla varustettua rivakkaa meinininkiä paremmin genren surumielisempi osasto.

Elävien kirjoissa -levystä huokuu sellainen fiilis, että kivenkovat lauluntekemisen ja soittamisen ammattilaiset tekevät omaa mielimusiikkiaan, tekevät juuri sitä mitä haluavat. Nämä jantterit osaavat hommansa ja kulkevat kovaa vauhtia kohti alan suomalaista kärkeä, jos eivät siellä jo ole.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s