Aihearkisto: Kuuntelemista

Tummat hiukset, pistävä katse, sensuelli suu. Syvä ääni. Pienenä poikana 70-luvulla pidin Irina Milania kauniina, pelottavana naisena. Hänessä oli jotain pahatarmaista. Nyt pidän häntä kauniina, kohtalokkaannäköisenä naisena. Ja loistavana laulajana, tietenkin. Luulin olevani Irina-pelkoni kanssa yksin. Mutta kun tunnustin asian … Lue loppuun →

Olin ennen The Country Darkin uuden levyn ensikuuntelua huolissani. Pelkäsin orkesterin aikuistuneen. Vanhenneen, ruvenneen himmailemaan, alkaneen salonkikelpoiseksi. Cookie trailin puolessa välissä alkoi soida herkkä ja kaunis balladi. Herkkä ja kaunis Country Darkin kriteereillä. Vilkaisin biisin nimeä: Beauty queen sodomized. Nauroin. … Lue loppuun →

”I’m never gonna go where you want me to go” laulaa Jack White uudella Boarding house reach -levyllään. Jep. Jos odotat Whiten uudelta levyltä bluespohjaista riffirokkia tai perinteisiä popsävellyksiä, niin jätä väliin. Levy on saanut ristiriitaisen vastaanoton ihan aiheesta. Boarding … Lue loppuun →

Minut houkuteltiin esittelemään yhdeksän itselleni merkittävää äänilevyä. Se on aina kivaa. On kivaa puhua itsestään ja saarnata omasta uskostaan. Se ei tosin ole kenellekään muulle kivaa, mutta pääasia että itselle on. Tällainen merkittävien äänilevyjen pohtiminen on tarpeen terapiamielessä. On hyvä … Lue loppuun →

Naurahdin epäuskoisesti kuultuani ystävältäni, että Krokukselta ilmestyi viime vuonna Big rocks -niminen coverbiiseistä koostuva tupla-lp. Kerroin idean olevan järjetön. Kuolleena syntynyt. Sanakirjassa voisi termin ”huono idea” kohdalla lukea: sveitsiläinen 80-luvulla jonkin verran kuuluisuutta saanut divaritason jytäbändi versioi vuonna 2017 tuplalevyllisen … Lue loppuun →

Tiesin, että levyhyllyni heavyosastolla on Keeliä. Oli kuitenkin yllätys löytää sieltä kolme tämän kalifornialaisbändin albumia. The right to rock, The final frontier ja Keel. Yhden muistan ostaneeni, senkin vasta aikamiehenä. Nyt ei Keel suuria tunteita herätä, mutta vuonna -85 olisin … Lue loppuun →

Musiikki pelasti minut urheilulta. Soittajaksi en silti oppinut ja liikunnanpuutteen takia yleiskunto on nyt romuna. Alle viisikymppisenä. Että semmoinen pelastus se Elvis Presleystä innostuminen vuonna -79 oli. Ehdin kuitenkin saavuttaa urheilussa paljon. Hiihdossa. Päiväkerhossa hopeaa, ala-asteen kuudennella pronssia. Jälkimmäisen mitalin … Lue loppuun →