Aihearkisto: Kuuntelemista

1984. Neljätoistavuotias poika ostaa Savonlinnan Sokokselta Twisted Sisterin kasetin. Stay hungry. Juho Juntunen kehui sitä Soundissa. Tai Suosikissa. Dee Snider näyttää kasetin kannessa pelottavalta. Syökö se oikeasti tuota raakaa lihakimpaletta? Onko se oikeasti viilannut kulmahampaansa teräviksi? Onko se kuitenkin nainen? … Lue loppuun →

Micke & Lefty feat. Chef -trion Let the firea leadia ensimmäistä kertaa tutkiessani mietin, että jostain syystä minulla ei ole yhtään Micke Björklöfin tai Ville ’Lefty’ Leppäsen levyä hyllyssäni. Tarkemmin mietittyäni tajusin, että on siellä montakin. Blue Stripiä, Keystone Copsia, … Lue loppuun →

Levy-yhtiö on vaihtunut, miehistökin pikkuisen, mutta Huojuva Lato on edelleen suomikantrin tämänhetkinen ykkösnimi. 5.6. ilmestyvä Viimeiset vanhat hyvät päivät vahvistaa Huojuvan Ladon paalupaikkaa entisestään. Valtimon Seiskan jälkeen basistiksi tullutta Teemu Sinkkoa lukuunottamatta Huojuvan ladon kokoonpano on entinen, eli Suonna Kononen, … Lue loppuun →

Viisitoista kiloa laserlevyjä. Lapseni muljauttelivat silmiään, kun kerroin. Kai kasvatus on kohdillaan, jos saa teinit häpeämään isäänsä. Ilmeisesti he eivät paljon kavereilleen huutele, että iskällä on kylän suurin levykokoelma. Viidentoista kilon paketin läpikäymiseen menee tovi. Elämässä kun on muutakin kuin … Lue loppuun →

Naurattaa, kun näen Imatran Suman laarissa lp:n, jonka kannessa valkoiseen stetsoniin ja kantritakkiin pukeutunut pitkätukkainen vauvankasvoinen nuori mies nojailee syvällisen näköisenä Cadillaciin. Marcus King? El Dorado? Miksi pojjaat tämmöisen Sumaan hommasivat? Tämä ilmiselvän pseudonyymin taakse kätkeytyvä poika on varmaan joku … Lue loppuun →

Zero Nine. Tsirou Nain. Nollaysi. Tsero Nine. Tsero Nine! Ainoa oikea lausumismuoto Zero Ninelle on Tsero Nine. Kaikki muut muodot ovat vääriä. Zero Ninen nimessä on sellaista salaperäistä hehkua, että alun toisellakymmenellä oleva pikkupoika 1980-luvun alussa katsoi kuusamolaisia rocktähtiä ankarasti … Lue loppuun →

Kalevi Suopursu on Suomen uusi iskelmäkuningas. Sanon tämän vailla pienintäkään ironian häivää. En enää mieti, ovatko nämä tämän hetken parhaat kotimaiset indieartistit – nousiaiset, nissiset, litkut, jokuiirikset, suopursut ja vastaavat – tosissaan vai piruilevatko ne, tekevätkö musiikkiaan kieli poskella vai … Lue loppuun →

John & Jason ei hötkyile. Duon edellinen levy, Reflections-ep, julkaistiin liki neljä vuotta sitten, nyt se saa jatkoa Live tracks at Rootman Studios -täyspitkällä. Ennen Reflectionsia miehet olivat soittaneet kimpassa neljäkymmentä vuotta aikaisemmin. Neljä vuotta on siihen verrattuna silmänräpäys. John … Lue loppuun →

Löysät pois: The Outer Sonics on tehnyt uransa parhaan albumin. Dance a little light. Pelkoni ja huoleni vaikeasta kolmannesta albumista olivat turhia. Juuri niin turhia kuin muidenkin sellaisten asioiden murehtiminen, joille ei itse voi mitään. Mietiskelin tätä blogimerkintää jo levyä … Lue loppuun →

Jos Suomen bluesnatsit ry:n vuosikokouksessa puhuttaisiin valkoisesta bluesrockista, langetettaisiin Lazy Mooselle fatwa. Ei siksi, että Lazy Moosen albumi When trouble was born olisi huono, vaan siksi, että sama bändi soittaa taidejytää nimellä Blindberry Ghost. Rokkiskenessä on tavallista, että äijät kiertävät … Lue loppuun →