Aihearkisto: Kuuntelemista

Dr. Helander & Third Ward teki itselleen hieman hallaa pari vuotta sitten julkaisemallaan debyyttialbumilla Meat grindin’ business. Se on niin järjettömän kova kokonaisuus, että odotukset kaikkia bändin myöhempiä julkaisuja kohtaan ovat kohtuuttomat. Hyvin bändi odotuksiin silti vastasi seuraavalla levyllään Traffic … Lue loppuun →

Tammikuu on juuri sopiva aika kuunnella Vesilinja-nimistä bändiä. Vesilinja. Se tuo ikäiselleni tietenkin mieleen tv-sarjan Merilinja. Muistatte kyllä. Jos ette muuta, niin ainakin Aram Hatšaturjanin tunnusmusiikin ja James Onedinin pulisongit. Vesilinjan uusin albumi Myrskyn keskellä on häpeilemättömän 70-lukulaista kehittyvää rockmusiikkia. … Lue loppuun →

-Hei Mika. -Hei. -Ostit sitten taiteellista kitaranvingutusmusiikkia. -En ostanut. -Ai et vai? -En, koska a) tämä on basistimusiikkia ja b) en ostanut tätä, vaan sain. -Niinkö? Keneltä? -Hirvosen Maisalta. -Siltä Accept-entusiastilta? Luulin, että hän on Kaisa. -Niin juu, Kaisalta. Taisin … Lue loppuun →

Huomasin Popdivari Vuoromiehen laarissa juhlavan näköisen Getšemane-nimisen orkesterin lp:n Viimaa. Mainostarrassa mainittiin Haikara ja Tabula Rasa, sen tarkemmin sitä lukematta oletin kyseessä olevan jonkun 70-luvun never heard progebändin, jonka levyn Svart on nyt uusintajulkaissut. Kiikutin sen saman tien kassalle. Kun … Lue loppuun →

Vuodesta 2022 jäi hieman sellainen fiilis, että parempiakin musiikkivuosia on nähty. Ehkä sodat, taudit ja ihmisten yleinen tyhmyys painavat mieltä, musiikkikaan ei aiheuttaunut niin paljon hyvän olon tunteita kuin normaalisti. Hienoja levyjä ilmestyi kuitenkin useita, esimerkiksi Kuusamon, Ville Miettisen, Tamara … Lue loppuun →

Termi amatööri tulee sanasta amare, joka tarkoittaa rakastajaa. Blessed Lunacy on malliesimerkki amatööriorkesterista sanan parhaassa merkityksessä: Blessed Lunacy rakastaa musiikkia. Se tekee vuodesta toiseen hiljakseen omaa musiikkiaan, ja julkaisee sitä kuluista piittaamatta pieteetillä tehdyillä videoilla ja tyylikkäillä kansilla varustetuilla äänilevyillä. … Lue loppuun →

Minun on hieman uskaliasta kirjoittaa Heikki & Haukat -orkesterin levystä Lauluja lentämisestä, koska olen tehnyt työperäistä yhteistyötä niin bändin pomomiehen Heikki Pöyhiän kuin basisti Pekka Rannan ja kosketinsoittaja Lauri Kuosan kanssa: se on luultavasti turpakeikka tiedossa, jos levyn haukun. En … Lue loppuun →

Olen innokas tekemään etenkin kotimaisen musiikin suhteen heräteostoksia. Tämän vuoden kenties onnistuneimmat sellaiset olivat Kuusamo- ja Tavat-yhtyeiden debyyttialbmit. Tuuleen kadonneet ostin kansikuvan perusteella, Tavat lähti mukaan levykauppiaan suosituksesta. Kuusamossa yhdistyy Leevi and The Leavings lievän psykedeeliseen ilmaisuun, 80-lukulaiseen näkemykseen 60-luvun … Lue loppuun →

Syksyllä 1984 olin peruskoulun kahdeksannella luokalla. Vuotta aikaisemmin olin löytänyt Deep Purplen, siitä oli In rockin ansiosta tullut suurin suosikkini Rainbown ja Whitesnaken ohella. Jostain – ilmeisesti OK-lehdestä – luin jo keväällä, että bändi on tehnyt comebackin ja uusi levy … Lue loppuun →

Sorry nyt vaan kaikki tänä vuonna levyn julkaisseet artistit, Vehjekin julkaisi sellaisen ja se on väistämättä vuoden levy. Teillä muilla ei ole mitään jakoa, mikään ei ole niin kova kuin Vehje. Jaa, pitäisiköhän tämä Puolkuppia kuunnella ensin, ja kirjoittaa arvostelu … Lue loppuun →