Aihearkisto: Kuuntelemista

Kitaramusiikin ystäviä hellitään nyt toukokuussa, sillä sekä Emola-Hatsina String Band että El Primitivo julkaisevat uudet levyt. Emola-Hatsina String Bandin Saniaisolento-cd on Esa Kuloniemen ja Antero Mentun primitiivisen kielisoitinorkesterin toinen julkaisu, El Primitivo and the Ant-Men -kymppituumainen on Esa Kuloniemen ja … Lue loppuun →

On hienoa olla someinfluensseri! Olen saanut runsaasti vinkkejä uusista orkestereista ja vanhojen tuttujen orkestereiden uusista biiseistä. Nykyaikana niitä on valitettavasti pakko kuunnella suoratoistosta, eikä se edelleenkään ole minulle luonteva tapa nauttia musiikista. Vaan minkäs teet. Dinosaurukset ovat kuolleet ja kivikausikin … Lue loppuun →

Kun levy alkaa moottoripyörän ärjähdyksellä, ensimmäisen biisin nimi on Panhead on the road ja kansikuvassa on keski-ikäisiä ukkoja nahkatakeissaan ja aurinkolaseissaan, ei tarvitse arvailla minkälaista musiikkia bändi soittaa. Se soittaa hyvää musiikkia. Kovaa rock’n’rollia. Orkesterin nimi on Trick Bag. Ensivaikutelma … Lue loppuun →

Maailma palaa, mutta elämä hymyilee: Vehkeeltä ilmestyy uutta musaa! Kolmen biisin digisingle Freelancer julkaistaan 6. toukokuuta, mutta maailman kovimpana Vehje-fanina sain kuunnella biisit etukäteen. Ehkä meille Vehje-faneille pitäisi keksiä toisiamme yhdistävä nimi. Vehettäjä, vehkeestäjä, vehkeilijä? Tai ehkä pitäisi perustaa Vehje-kerho … Lue loppuun →

Ihastuin taannoin Maustetyttöihin kuultuani kappaleen Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään, ja ostin sen innoittamana bändin debyyttialbumin. Kyseistä biisiä ei sitten sillä levyllä ollutkaan, mutta se on silti hyvä. Seuraavalta albumilta kappale myöhemmin löytyi, ja nyt uutena … Lue loppuun →

Vaikka on vasta huhtikuu, kilpa vuoden 2022 parhaasta äänilevystä käy kuumana. Sain nimittäin käsiini Roku Rousu & The I.O.N.S:n 6.5. ilmestyvän levyn The imaginary one-night stands, ja se on k-o-v-a. Bändin nimi ei sanonut minulle mitään, mutta soittajien nimet paljastivat … Lue loppuun →

Miltä kuulostaa bändi, jota voisi kuvailla valtakunnallisen ramopop-järjestön HC-osaston heavy rock -kerhon Kolmas Nainen -alajaostoksi? Orkesteri, joka on niin selkeää suomirokkia, että varmasti kuulostaa tutulta jokaiselle yli neljäkymppiselle? Sellaiselta kuulostaa Jaa Ei Tyhjää Poissa -niminen bändi. Vaikka JETPn debyyttialbumi on … Lue loppuun →

Varmaan kaikille äänilevyaddikteille kertyy kaappien ja komeroiden perukoille kaikenlaisia kummallisia levyjä. Kaupanpäällisiä, mysteerilaatikko-ostoja, promoja, musiikkilehtien kylkiäisiä ja sen sellaisia. Jotain sellaisia, jotka ovat joko unohtuneet, tai joita ei ole viitsinyt tai ilennyt panna kiertoon. Erästä kadonnutta levyä etsiessäni löysin laatikollisen … Lue loppuun →

The Mike Bell Cartel on aikamatka. Se on kuin britti-invaasion ansiosta maansa omasta rock’n’roll-kulttuurista innostunut amerikkalainen bändi 1960-luvulta. Bändin debyyttialbumi The Cartel & I vie sille vuosikymmenelle, jolla rockmusiikki oli innovatiivisimmillaan, niin studioissa kuin autotalleissa ja koulujen konventeissakin. Silloin kaikki … Lue loppuun →

Annoin Lasten Hautausmaalle jo vuonna 2016 korkeimman mahdollisimman arvonimen: Suomen Noitalinna Huraa! Olen ostanut kaikki bändin viisi albumia, sekä yhden kymppituumaisen. Pidän Lasten Hautausmaasta suuresti, mutta jostain syystä levyt ovat muutaman kuuntelun jälkeen jääneet lähinnä kalsarikänni-iltojen ääniraidoiksi. Jo toisen lp:n … Lue loppuun →