Aihearkisto: Huuhaa

Levyaddiktin päiväkirjasta osa 5

Teininä, 30 vuotta sitten, en voinut kuvitellakaan, miten vaikeaa vinyylilevyjen kuuntelu on 2000-luvulla. Ei saa käyttää levyharjaa. Ei saa säilyttää levyä alkuperäisessä sisäpussissa, ei ilman suojamuoveja. Ei saa kuunnella matkasoittimella, ei saa pestä vedellä. Yhdenkin rapsauksen takia pitää levy palauttaa … Lue loppuun

Kategoria(t): Huuhaa | Kommentoi

Anonyymit addiktit – Tapaus Patsaspuisto ja joukkorahoitus

-Hei Mika. -Hei. -Nyt menee liian pitkälle. -Häh? Ai niinku mikä? -Addiktiosi. Enää ei riitä, että ennakkotilaat äänilevyjä viikkoja, jopa kuukausia ennen julkaisupäivää. Nyt olet työntänyt rahasi levyyn, jonka julkaisusta ei edes ole mitään takeita! -Ai jaa, tarkoitat sitä Tony … Lue loppuun

Kategoria(t): Huuhaa, Kuuntelemista | Kommentoi

Ohjeita äänilevyn hankkimista varten

Vinyylibuumi ei osoita laantumisen merkkejä. Ei, vaikka kaikki tajuavat, miten epäkäytännöllisestä, haavoittuvasta ja aikaa vievästä musiikinkuuntelutavasta on kyse. Vinyyliharrastukseen hurahtaneet nuoret eivät välttämättä heti ymmärrä, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Edes kaikki vuosikymmeniä äänilevyjen kanssa vehdanneet vanhukset eivät tajua harrastuksen … Lue loppuun

Kategoria(t): Huuhaa | Kommentoi

Anonyymit addiktit, 45. istunto

-Hei Mika. -Hei. -Olet ärtyneen näköinen. Mistä kenkä puristaa? -Ihan vaan äänilevyjuttuja tässä. Ei sen kummempaa. -Olet taas ostanut niitä liikaa, eikä riitä rahat ruokaan? -Ei ei ei. Vietän levytöntä tammikuuta. Mitään en ole ostanut. -Et mitään? -No Anssi Kelan … Lue loppuun

Kategoria(t): Huuhaa | Kommentoi

Eput-elokuva

Oli mielenkiintoista, kun oma elämä lipui filminauhana silmieni editse. Lapsuus, nuoruus, aikuisuus. No, enemmän se lipui ääniraitana, kuin kuvina. Kävin poikani kanssa katselemassa ja kuuntelemassa Eput-elokuvan. Eppu Normaalia pidetään jonkinlaisena regressiivisenä musiikkina. Kekkosen ajan pysähtyneisyyden jäänteenä, joka ei koskaan muutu. … Lue loppuun

Kategoria(t): Huuhaa | Kommentoi

Ja taas ottaa päähän

Joskus ennen vanhaan oli muotia olla positiivinen. Silloin joskus, kun ei ollut sosiaalista mediaa. Että nami nami vaan, saatana. Nykyisin positiivisuus on ihan oikeutetusti perseestä ja mielen saa pahoittaa mistä tahansa. Esimerkiksi lasten ravintolakäyttäytymisestä, vuodenajoista, talvirenkaista, äänentoistosta, asiakaspalvelusta. Ihan mistä … Lue loppuun

Kategoria(t): Huuhaa | 2 kommenttia

Mustis vinguttaa vinskaa

Että minua rassaa, kun jotkut hävyttömät käyttävät Mustanaamiosta nimeä Mustis. Semmoinen peli ei vetele. Mustanaamio on Mustanaamio. Mustanaamio, poikkeustapauksissa Fantom, herra Walker, Vaeltava aave tai Urja. Sinun ei pidä Mustanaamiosta vääriä nimiä käyttämän. Vanha viidakon sanonta. Pidin taannoin lapsilleni luennon … Lue loppuun

Kategoria(t): Huuhaa | Kommentoi