Kirjoittajan arkistot: Mika

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.

Hyllylöytöjä

Perinteisen lomatoimintani, eli Suuren Uudelleenjärjestyksen, ansiosta löysin laserlevyhyllystäni aika paljon kuuntelemattomia tahi kertakuuntelun jälkeen hyllyyn jääneitä levyjä. Kuuntelemattomuus johtuu ensimmäkseen parista suuremmasta kertaostoksesta, osa levyistä on jäänyt odottamaan aikoja parempia. Toisin sanoen en ole muistanut tai kerinnyt tai huonon järjestyksen … Lue loppuun

Kategoria(t): Kuuntelemista | Kommentoi

Anonyymit addiktit, 34. istunto

-Hei Mika. -Hei. -Miten se on ensimmäinen lomaviikko mennyt? -Mikäpä tässä, eihän tässä mikä. -Olet tehnyt kaikenlaisia rästihommia ja muita urakoita, retkeillyt teiniesi kanssa siellä sun täällä? -Juu-u, kyllähän sitä. Yhtä sun toista. -Eli et ole tehnyt muuta kuin tilaillut … Lue loppuun

Kategoria(t): Huuhaa | Kommentoi

Janne Kaunisto – Eilistä vain

Janne Kaunisto. En tunne miestä, vaikka hän on aiemmin tehnyt englanninkielistä kantria nimellä Johnny B.D. & The Gasoline Guys. Eilistä vain on hänen ensimmäinen suomenkielinen albuminsa. Sen biisit ovat käännöksiä kantriklassikoista. Ainakin luulen, että klassikoista: vaikka kantrista diggaankin, en tunne … Lue loppuun

Kategoria(t): Kuuntelemista | Kommentoi

T. Sameli Rajala – Electric Rajala

Nupit kaakkoon, T. Sameli Rajala on tehnyt rokkilevyn! On, vaikka jo toisella biisillä pannaan jatsiksi. Levyn nimi on Electric Rajala. Se on albumille hyvä nimi, Electric Rajala on Electric Mudin kaltainen irtiotto aiemmasta. Tykästyin Rajalan aiempaan levyyn The sauce ns. … Lue loppuun

Kategoria(t): Kuuntelemista | Kommentoi

Äänilevyaddiktin päiväkirjasta, osa 33

On lapsellista näinä ylikulutuksen ja ilmastonmuutoksen aikoina märistä saamatta jääneestä äänilevystä. Märisen silti. Äänilevyä ei heitetä yhden käyttökerran jälkeen pois. Se edustaa kestävää kehitystä, se on tukkisaksien ja rautakangen kaltainen isältä pojalle säilyvä esine. Se pidetään itsellä koko loppuelämä ja … Lue loppuun

Kategoria(t): Huuhaa | Kommentoi

Andy Hilland – Places I & II

Ostin sokkona Andy Hillandin soololevyn Places I & II. Artistin nimen perusteella oletin hänen olevan kantrimies, levyn nimestä päätellen jatsiukkeli. Molemmat arvioni osuivat oikeaan, Places I & II on sekä jatsia että kantria. Ja paljon muuta. Andy Hilland, eli Antti … Lue loppuun

Kategoria(t): Huuhaa | Kommentoi

Dave Forestfield – Skull

Kotimatka uuvuttavan, helteisen iltavuoron jälkeen. Matkamusiikkina Dave Forestfieldin Skull. Ensikuuntelu. Levy on sopivan mittainen, viimeinen biisi Gotta keep rocking around the clock alkaa hieman ennen kotipihaa. Vetävä kitarariffi, sen alta hiljalleen nousevat puhaltimet. Herään horroksesta. Kaasujalka vipattaa, ylävartalo heiluu. Gospelmaisen … Lue loppuun

Kategoria(t): Kuuntelemista | Kommentoi

Aching Hands – Heavy hearts

Aching Handsin kolmas albumi. Heavy hearts. Vaikea kolmas albumi? Ei siltä vaikuta. Heti ensikuulemalta ajattelin bändin siirtyneen aiempaa popimmille linjoille, tänään sain asialle vahvistuksen paikallislehden haastattelusta. Tai siirtyneen ja siirtyneen, Aching Hands on koko olemassaolonsa ajan taiteillut 80-lukulaisen progen ja … Lue loppuun

Kategoria(t): Kuuntelemista | Kommentoi

Nuuskamuikkunen laulaa ja soittaa Bob Dylania

En ole dylanologi, mutta joskus kivikaudella kirjoittelin aktiivisesti Harri Huhtasen ylläpitämälle Winterlude-nimiselle Bob Dylan -aiheiselle keskustelupalstalle. Siellä törmäsin nimimerkkiin Mingela. Mingela kertoi äidinkielensä olevan ruotsi, mutta hän kirjoitti viestinsä englanniksi. Onneksi, A:n ruotsilla olisin muuten jättänyt hänen kirjoituksensa lukematta… Sittemmin … Lue loppuun

Kategoria(t): Kuuntelemista | Kommentoi

Lepolan Akka & Kulkutauti – Tuohikirjeet

Lepolan Akka & Kulkutaudin uusi albumi Tuohikirjeet ei ole niin helposti avautuva kuin kerrasta kaaliin uponnut debyyttialbumi Heinätori 3, vaikka aloitusbiisi Psykedeelit ja naruleikit lyö kuulijan kanveesiin heti kättelyssä. Tuohikirjeiden tunnelma on tummempi, vihaisempi. Heinätori 3ssa oli rock’n’rollin iloa ja … Lue loppuun

Kategoria(t): Kuuntelemista | Kommentoi