Kirjoittajan arkistot: Mika

Robert Plant ei 50 vuotta kestäneen uransa aikana ole kertaakaan jämähtänyt paikalleen. Taakseen hän ei ole katsonut kuin muutaman kerran. Silti hän ei ole ikinä hölmöillyt muuttamalla tyyliään joksikin sellaiseksi, joka ei ole häntä itseään. Toistakymmentä sooloalbumia tämän todistaa. Taaksekatsomiset … Lue loppuun →

Poor David’s almanackin yllätyksettömyys ja ennalta-arvattavuus ihastutti. Musiikkilehtien etusivuja ei panna uusiksi siksi, että David Rawlingsin julkaisema levy on hyvä. Se tiedettiin kyllä. Rawlingsin ja Gillian Welchin pajasta tulee aina hyviä levyjä. Välillä niitä sanotaan Gillian Welchin albumeiksi, välillä David … Lue loppuun →

Leyy tulee levyn luo. Pari viikkoa sitten tuskailin, että Them Bird Thingsin uuden Stephen Crow must die -levyn hyvyyden takia on hommattava lisää bändin levyjä. Tällä viikolla löytyi postilaatikosta neljä albumillista orkesterin musiikkia. Tällaista toimintaa blogia kirjoittava kylähullu arvostaa ja … Lue loppuun →

Olen seurannut musiikkia melko aktiivisesti kymmenvuotisesta nassikasta, vuodesta 1980. Silti törmään joka viikko artisteihin, jotka ovat ennestään tuntemattomia. Ovat, vaikka ovat levyttäneet vuosia, vuosikymmeniä, jopa lopettaneet uransa vuosikymmeniä sitten. Uusista artisteista puhumattakaan. Olen laiska, en jaksa ottaa selvää, en muista … Lue loppuun →

80-luvun alussa televisiosta tuli Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä -orkesterin joku kappale. Luultavasti Pearl Harbour. Isäni ihastui bändin nimeen. Kun muutama viikko sitten kerroin hänelle – nyt 86-vuotiaalle ukolle – tilanneeni Kotka Rankin uuden levyn, hän muisti nimen ja nauroi. Lähtemättömän … Lue loppuun →

Riitaojan Täytettyjä lintuja -cd:tä kuunnellessani ihastuin laulajaan nimeltä Salla Day. En tiennyt hänestä mitään. Ilokseni sain käsiini Them Bird Thingsin cd:n Stephen Crow must die. Sillä laulaa Salla Day. Them Bird Thingsillä on pitkä ura takanaan, mutta minulta se on … Lue loppuun →

Rovaniemeltä tai jostain vastaavasta pohjoisesta kyläpahasesta ponnistava Devilstomp jatkaa uudella Mechanics of stupidity -ep:llään kolmen vuoden takaisen debyyttijulkaisunsa linjoilla: kulkevaa ja melodista riffirokkia. Metallista jytää. Jytä on termi, jota harvasta metallibändistä voi käyttää. Jytä on pyöreää ja rullaavaa, metalli kulmikasta, … Lue loppuun →