Keski-ikäisen sävellahja 2000-2019

sibbe

Tänään on 8.12.

Vuoden parhaiden äänilevyjen valinta on liki mahdotonta, hyviä levyjä ilmestyy niin paljon. Kun päätin tehdä listan tämän vuosituhannen toistaiseksi parhaista levyistä, olin tulla hulluksi. Mietin valintaperusteita monta viikkoa. Päädyin kuuden parhaan levyn valintaan per vuosi: kaksi kotimaista, kaksi ulkomaista ja kaksi jokeria. Se jollain tapaa onnistui. Kävi jopa niin, että vuodelta 2009 en löytänyt levyhyllystäni tarpeeksi materiaalia.

Kun olin nämä n. 120 äänilevyä 20 vuodelta valinnut, noudatin ruonoilija Reino Rinteen suositusta: puolet pois. Se oli julmaa. Nyt 2000-luvun tähän mennessä parhaiden albumien listallani on kolme levyä kultakin vuodelta. Kotimainen, ulkomainen ja jokeri. 60 upeaa albumia.

Tämä on minun listani. Listalta puuttuu ihan varmasti juuri se sinun Suuri Suosikkisi ja Kaikkien Aikojen Upein Äänilevy Ikinä. Se johtuu siitä, että tämä ei ole sinun listasi. Tämä on minun. Tee itse oma listasi. Sydämeni vuotaa verta, kun jäi niin monta hienoa nimeä kunkin kolmikon ulkopuolelle. Nyt listani on tällainen, vuoden kuluttua se voi olla toisenlainen. Tuskin kuitenkaan kovin paljon.

Yritin ottaa listalle mukaan vain yhden levyn kultakin bändiltä tai artistilta. Ihan se ei onnistunut, koska jotkut artistit soittavat useissa kokoonpanoissa. Osa levyistä on sellaisia, jotka olivat erityisen merkittäviä minulle ilmestyessään, suurin osa on säilynyt kestokuuntelussa kaikki nämä vuodet. Osaan olen tutustunut viiveellä. Levyt ovat vuosittain satunnaisessa järjestyksessä, jokainen listalle päässyt on vuoden levy.

2019:
J.A. Mäki – Aavaa LP
RuoTo – Alisessa salissa CD
Dan McCafferty – Last testament 2LP

2018:
Charles Lloyd & The Marvels + Lucinda Williams – Vanished gardens 2LP
Lepolan Akka & Kulkutauti – Heinätori 3
Dr. Helander & Third Ward – Meat grindin’ business CD

2017:
Maija Kauhanen – Raivopyörä LP
Litku Klemetti – Juna Kainuuseen LP
Colter Wall – s/t LP

2016:
Leonard Cohen – You want it darker LP
Mara Balls – Vuorten taa LP
Radiopuhelimet – Saastan kaipuu LP

2015:
Blessed Lunacy – s/t CD
Jukka ja Jytämimmit – s/t LP
The Sonics – This is The Sonics LP

2014:
Jukka Nousiainen – Huonoa seuraa LP
Saimaa – Pepe & Saimaa 2LP
Weeping Willows – The time has come LP

2013:
Guy Clark – My favourite picture of you LP
Hiidensointi – Ovia ja aikoja CD
Riitaoja – Mantereelle LP

2012:
Riverdog Samson – s/t LP
The Soundtrack of Our Lives – Throw it to the universe LP
Talmud Beach – s/t LP

2011:
Kauko Röyhkä & Riku Mattila – Kaksi lensi tuulen mukaan LP
Nightwish – Imaginaerum 2LP
Lucinda Williams – Blessed

2010:
Nick Curran & the Lowlifes – Reform school girl CD
Piirpauke – Koli CD
Robert Plant – Band of joy CD

2009:
Samuli Putro – Elämä on juhla CD
Dave Rawlings Machine – A friend of a friend CD
Pate Mustajärvi – Ollaan ihmisiksi CD

2008:
70-luvun Vihannekset – s/t CD
Jolie Holland – The living and the dead CD
Scars On Broadway – s/t CD

2007:
John Fogerty – Revival CD
Sharon Jones & The Dap-kings – 100 days 100 nights CD
The Mutants – Grave groove CD

2006:
David Gilmour – On an island 2LP
Esa Kuloniemi – The legend of Bicycle Bronson CD
Amy Winehouse – Back to black CD

2005:
Honey B. & the T-Bones – Terrifying stories from T-bone Town CD
System of a Down – Hypnotize/Mezmerize 2CD
Helge Tallqvist & Groovy Eyes – Plays George ’Harmonica’ Smith CD

2004:
Nick Cave & The Bad Seeds – Abattoir blues/The lyre of Orpheus 2CD
Eppu Normaali – Sadan vuoden päästäkin CD
Nathaniel Mayer – I just want to be held CD

2003:
Groovy Eyes – Tuberadio broadcast CD
Nieminen & Litmanen – s/t CD
Opeth – Damnation CD

2002:
Blind Boys of Alabama – Higher ground CD
Solomon Burke – Don’t give up on me – LP
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – Rajaportti CD

2001:
Amorphis – Am universum CD
Bob Dylan – “Love and theft” CD
Flaming Sideburns – Hallelujah rock’n’roll LP

2000:
Johnny Cash – American III – Solitary man CD
Helander Co. – Fodder CD
Iron Maiden – Brave new world 2LP

Bubbling under:
Hulda Huima, Ville Lehtovaara, The Country Dark, Iggy Pop, Maisteri T., Nuorisopalatsi, Gillian Welch, The Outer Sonics, Anssi Kela, Blaze, Tappajatomaatit, Them Bird Things, Deep Purple, Black Sabbath, Nazareth, First Aid Kit, Sentenced. Ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen.

Palataan asiaan kymmenen vuoden kuluttua.

Kategoria(t): Kuuntelemista | Kommentoi

Underground Evolution – Sun

underground_evolution_sunUnderground Evolution on saanut neliosaisen kokonaisuutensa valmiiksi. H2On, Earthin ja Airin perään ei tullutkaan Fireä, tuli Sun. No, idea on sama. Itse asiassa parempi.

Sun on finaalin arvoinen rypistys ja jyräys. Siinä ei hissutella, ja vaikka nyansseja löytyy, on se melkoista paahtoa koko kymmenminuuttisen kestonsa ajan. Tyylikästä, melodista sooloilua ja jytäriffejä. Kitaraa kuunnellessani päässäni vilisee sellaisia nimiä kuin Ilkka Rantamäki, Akira Takasaki ja Alex Lifeson. Jazzia, 80-luvun heavya, progea. Sun on progressiivista jytää.

Jos ja kun Sun tosiaan on teoksen finaali, niin ehkä se olisi saanut loppua hieman massiivisemmin. Nyt kliimaksi koetaan biisin ensimmäisen viiden minuutin aikana. Meno ei tietenkään sen jälkeen latistu, ei, mutta se ei myöskään jatka nousuaan sellaisiin korkeuksiin kuin esimerkiksi Sibeliuksen viides sinfonia. Toisaalta se ei himmaa itseään päätökseen yhtä liikuttavasti kuin Sibben neljäs. Mutta tää on rokkii, ei sinfoniaa: Sun on yhtä kaikki komeaa kuultavaa, ja lopetus on ihan tyylikäs.

Veden, maan, ilman ja auringon kokonaisuus on instrumentaalimusiikiksi hämmentävä: se ei kyllästytä ollenkaan, mielenkiinto säilyy koko keston ajan. Teos ei ole tarkoituksellisen monimutkainen, vaikka osia riittää. Underground Evolution ei ole muusikkomusaa, ei vain vannoutuneille progediggareille tarkoitettua tietoisen vaikeaa virtuositeetin esittelyä. Tätä voi kaltaiseni tasamaan tallaaja kuunnella ihan vain laadukkaana rockmusiikkina. Teoksesta on mukava bongailla vaikutteita, niitä löytyy runsaasti. Parasta on se, että vaikka jotkut riffit ja teemat tuntuvat todella tutuilta, en millään saa paikallistettua niiden innoittajaa.

Underground Evolution on huima bändi, joka on tehnyt huiman kokonaisuuden. Jos maailmanaika olisi toinen, tämä tetralogia julkaistaisiin kiireesti tupla-lp:nä. Hyvä näinkin, mutta fyysinen äänite on aina ihan toista kuin suoratoisto. Imatra saa joka tapuksessa olla ylpeä, kaupungista on taas löytynyt huikean hieno bändi ja säveltäjä. Kiril Georgiev on mestari. Toivottavasti Underground Evolution jatkaa.

Kategoria(t): Kuuntelemista | Kommentoi

Maustetytöt – Kaikki tiet vievät Peltolaan

davKun viime lauantaina kuuntelin levymessujen saaliin putkeen läpi, en sen jälkeen ole paljon jaksanut levyjä käännellä. Carita Holmströmin debyytin olen pariin-kolmeen kertaan pyörittänyt. Se paranee joka kuuntelulla. Nyt se on jo niin paljon parantunut, että hingun hänen toista albumiaan. Tiedän mistä sen saa.

Maustetyttöjä olen kuunnellut myös. Pitkään vatvoin levyn ostamista. Että kestääkö se aikaa, onko kyse taas ylihypetetystä yhden hitin ihmeestä. Sitten kuulin kappaleen Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään. Se ratkaisi ostopäätöksen. Sitä ei sitten tietenkään ollut Kaikki tiet vievät Peltolaan -lp:llä, mutta hyvä levy se on silti.

Musiikinvihaajien.netissä Maustetyttöjen kerrottiin olevan kamalaa Kallio-estetiikkaa ja vastenmielistä muka-synkistelyä huonosti vedettynä. Etenkin se yksi vitun pimputus on paska, laulumelodiat ovat paskoja. Että mitenkään ei voi käsittää, jos joku niistä viehättyy.

Musiikin vihaamisen suosio ei laannu koskaan.

Teini-ikäisistä lapsistani toinen ei tuntenut bändiä, toinen ei edelleenkään tykkää siitä. Maustetytöistä diggaava kaverini epäili, että bändistä tykkäävät lähinnä kaltaisemme vanhat sedät. Ei nuoriso. Hän taitaa olla oikeassa. Maustetytöissä on jotain niin tuttua ja silti omaperäistä ja -päistä meininkiä, että se kolisee sedille. Paitsi keskustelupalstoilla.

Flegmaattisenoloisissa ja ilmeettömissä Maustetytöissä on nuoruuden intoa. Sitä ei vanhoilla ole, vaikka tekisivät miten hyvää musiikkia. Säännön vahvistava poikkeus on The Sonics. Nuoruuden into on se mikä erottaa innostavan musiikin muuten vain hyvästä musiikista. Kaikessa on kysymys hyvin esitetyistä hyvistä biiseistä, mutta into ja energia antavat viimeisen silauksen. Myös tällainen laiska energia, jota Maustetytöt huokuu. Laiskuus on energiaa, vihan tavoin.

Kaikki tiet vievät Peltolaan on tosi hyvä levy, johon Vilunki 3000 on tehnyt tyyliin täydellisesti sopivat kannet. Kestääkö albumi kuuntelua kuukauden ja vuoden kuluttua, se jää nähtäväksi. Toivon ja luulen, että kestää. Uskon Maustetyttöihin samalla tapaa kuin Litku Klemettiin ja Mara Ballsiin. Maustetytöt ovat nyt antaneet kisällinäytteensä, Litkulla ja Marialla on jo mestarin paperit.

 

Kategoria(t): Kuuntelemista | 2 kommenttia

Sanarkisti – sanoista tekoihin: Intro

eKomero

Sanarkistin työhuone eKomero.

Tiedoksenne: Masinoin tästä päivästä lähtien blogini 50 % verran työperäiseen käyttöön.

Älkää peljätkö, en lopeta perinteisten musiikkijaarittelujen kirjoittelua. Jo tällä viikolla lupasin ruotia Underground Evolutionin uuden julkaisun Sun. Musiikkijuttujen lisäksi mukaan tulee nyt vain enemmän kirjasto-, kirjallisuus- ja sanataideaiheita. Musiikkikin voi olla sanataidetta.

Olen kirjastonhoitaja Imatran kaupunginkirjastosta. Pääsin mukaan alueellista kehittämistehtävää hoitavan Lahden kaupunginkirjaston järjestämään aluehallintoviraston rahoittamaan Monilukutaitoa sanataitella -hankkeeseen. Pääsin, koska osallistuin 2019 Lahden AKEn järjestämään sisältö- ja sanataidelähetti -koulutukseen. Lähettikoulutuksen aikana kehittelin Matalan kynnyksen kirjavinkkausta -projektin, jonka tarkoituksena on edistää ei-niin-mahdottomasti-kirjojalukevan -väestönosan lukuharrastusta. Lue = miesten. Päätin kuitenkin, että turhaan minä meitä miehiä rupean vähästä lukemisesta syyllistämään, ja laajensin sisällön kaikkia aikuisia koskevaksi. Projektini painottuu tietenkin sellaisiin kirjoihin, joita itse mielelläni luen: kotimainen kaunokirjallisuus ja sotahistoria tulevat varmasti olemaan kantavia teemoja vinkkauksissani.

Pitkällisen pähkäilyn jälkeen projektin nimeksi tuli Sanarkisti – sanoista tekoihin. Sanarkisti siksi, että aion anarkistisesti sauhuta viihdyttävän lukemisen puolesta. Tärkeintä on se, että lukee, ei se mitä lukee.

Kauhukseni AKEn koordinaattorit ilmoittivat, että projektiin pitää tulla hankkeen nimen mukaisesti myös jonkinlainen osuus sanataidetta. Sanataidetta! Poistan varmistimen aina, kun kuulen sanan taide. Projektini alkuperäinen idea nimenomaan oli vältellä kaikkea mahdollista taidetta, ja keskittyä helppoon ja ymmärrettävään kauno- ja tietokirjallisuuteen. Taidehan on vaikeaa!

Annoin itseni kuitenkin ymmärtää, että tärkeintä on lukemisen edistäminen, sanataiteen ei tarvitse olla projektin päällimmäinen asia. Ja että sanataide voi olla mitä vaan. Niinpä ajattelin ottaa yhdeksi teemaksi termin sanataide avaamisen. Että mitä se on, miksi se on, miten sitä voi tavallinen ihminen tehdä. Miten aion tämän tehdä, sitä mietin tässä just nyt, projektin ensimmäisenä päivänä.

Teen Sanarkisti-projektia 50 % työajalla joulu-huhtikuun ja syys-marraskuun ajan. 2019-2020, siis. Ensimmäinen kuukausi menee varmasti suunnitteluun ja murehtimiseen, mutta ensi vuonna on tarkoitukseni jalkautua asiakkaiden pariin. Toimialueeni on Etelä-Karjala, joten jos alueen kirjastot haluavat osallistua projektiini, niin viestiä tulemaan. Otan toki itsekin yhteyttä teihin päin, jahka tästä kykenen. Selvittelen myös, jos alueen yhdistyksillä on kiinnostusta kirjavinkkarin vierailuihin, ja mielelläni räätälöin vinkkaussessioita asiakkaiden toiveiden mukaisiksi.

Ainakin tämä joulukuu menee suunnitellessa, mutta lämmittelymielessä menen 15.12. Melkoniemen kyläyhdistyksen joulupuurojuhlaan vinkkaamaan. Ihan tuohon naapuriini, Louhelaan. Edellisistä vinkkauksistani on jo aikaa, joten tällä kertaa en uskalla hoitaa hommaa perinteisen mallin mukaan, eli takki auki ja kylmiltään. Aion siis jopa valmistautua.

Olen jännittynyt, mutta innostunut. Kirjastotyö on nykyisin paljon muutakin kuin kirjoja, mutta nyt saan kerrankin keskittyä kirjallisuuteen. Kirjoihin, lukemiseen, lukemisen edistämiseen, kirjoittamiseen. Näiden takia minä yli neljännesvuosisata sitten kirjastoalalle päädyin.

Mikäli projektini kiinnostaa, niin minut tavoittaa parhaiten sähköpostilla mika.kahkonen@imatra.fi

#sanarkisti #lahenake #imatra #kirjasto #vinkkaus #sanataide #rajatapauksia

Kategoria(t): Kirjasto, Lukemista | Kommentoi

Anonyymit addiktit, 88. istunto

dav-Hei Mika.

-Hei.

-Miten menee?

-Ihan hyvin, työpaikalta just tulin.

-Työpaikalta? Sinullahan on vapaapäivä.

-Olen niin sitoutunut ja ahkera, että haluan käydä siellä myös vapaapäivinä.

-Eli siellä oli levymessut?

-Niin.

-Sinua on kielletty käymästä niissä.

-Pääsin livahtamaan.

-Monelta messut alkoivat?

-Klo 11.00.

-Monelta olit paikalla?

-Klo 10.15.

-Arvasin.

-Mika Antero ei myöhästy.

-Tapasit tuttuja siellä?

-Juu. Aina on samat naamat siellä missä levyjä myydään. Jouni ja Pete ja K-P ja muut. Jukka ei nyt päässyt.

-Pitäisiköhän sinun olla huolissasi?

-Miten niin?

-Tuntemattomat äijänköriläät aloittavat levymessuilla small talkin kanssasi sanomalla ”sinä olet vissiin Kähkönen”.

-Se on se blogi. Se on aika tunnettu.

-Ei se siitä johdu.

-Mistäs?

-Maineesi hillittömänä äänilevyjenostajana on levinnyt. Ne nauravat sinulle. Ne kuiskuttelevat keskenään, että kenelläkään ei ole niin huono musiikkimaku kuin Mikalla. Ne tietävät, että aina löytyy ainakin yksi hölmö, joka tinkimättä ostaa huonokuntoisia levyjä. Sinä.

-Tingin minä.

-Miten kävi?

-Myyjä uhkasi nostaa hintaa.

-Eli maksoit mitä pyydettiin?

-Niin.

-Oletko huomannut, että teissä äänilevyaddikteissa on kaikissa ainakin yksi yhteinen piirre?

-Mikähän se mahtaa olla?

-Te kuljette messuilla lasittunein silmin, pläräätte laareja, ja valitatte levykassi kainalossa kun ei ole rahaa.

-Heko heko.

-Jopa poikasi sanoi sinulle niin, kun meinasit ostaa Beatlesin sinkkuboksin. ”Ai ostat 200 € boksin, ja sitten valitat kun ei ole rahaa.”

-Se on paha suustaan, poika.

-Käydään läpi nämä messuostoksesi. Maustetytöt?

-Sitä menin messuilta hakemaan.

-Nehän ovat rasisteja.

-Älä viitsi. Media keksimällä keksii kohuja, jotka sitten satavat suoraan persujen laariin. Tällä kertaa Halla-aho saa kiittää Nelonen Mediaa.

-Kaksi Carita Holmströmin lp:tä?

-Uudessa Musassa kehuttiin.

-Miten uudessa?

-4/73. Joensuun Kimmo lupasi myydä kolmannen, jos innostun.

-Pegasosin maksisinkku. Pegasos?

-Siinä on serkkupojan tekemät kannet.

-Mahogany Rushin Strange universum?

-Pekka kehui sitä.

-Jukka Kuoppamäen Päng päng?

-Kato nyt tätä kansikuvaa! Ja sain sen Markulta ilmaiseksi. Säälistä, kun menin vapaapäivänä työpaikalle.

-Dhani Harrison?

-Se on beatlen poika.

-Emmylou Harrisin Angel band?

-Kansikuva hehkuu innostavaa kasarieleganssia.

-Robert Pete Williams?

-Robert Pete on paras.

-Siinä kaikki?

-Siinä kaikki.

-Aika vähän normaaliin verrattuna.

-No kun ei ole rahaa.

-Eivätkä olleet tällä kertaa vitosen VG miinus -levyjä yksikään?

-Kuoppamäki ei maksanut mitään. Selkäkin petti, en pystynyt enää selaamaan laareja.

-Kai ymmärrät, että selkävaivasi ovat osin psykologisia? Nyt selkäsi reagoi siihen, että ylitit ostoksillasi laatimasi budjetin reippaasti.

-Silkkaa kiusantekoa koko selkäranka. Miksi pitää ihmisellä semmoinen edes olla.

-Ei sinulla varsinaisesti olekaan.

-Joo joo.

-Nyt on messut kuitenkin käyty. Pärjäät varmaan vähän aikaa näillä ostoksillasi?

-Pärjään. Vähän aikaa.

-Miten vähän?

Wigwam plays Wigwam -live ilmestyy 13.12. vinyylipainoksena.

-Vastahan sinä viime kesänä ostit sen cd:nä. Kalliilla.

-En ymmärrä mitä yrität sanoa.

Kategoria(t): Huuhaa | Kommentoi

Snadi joululevy

snadi_joululevyPoppareiden joululevyt ovat Saatanasta. En ole kuunnellut Lynyrd Skynyrdin joululevyä, en edes Dylanin. Jopa Elviksen boksilta hyppään joululaulut yli. En lämpene Phil Spectorin joululevylle, koska se on liian metelöivä ja iloinen. Darlene Loven Christmas (Baby please come home) tosin saa armon, sen kuuntelen joka joulu. Juice Leskinen Slamin Me käymme joulun viettohon on ainoa rockhenkinen joululaulu, josta pidän varauksetta. Siihen on saatu ympättyä sekä riemullinen joulun odotus, että itse juhlan hartaus.

Jouluna pitää hiljentyä. Pitää, koska laps hankeen hukkuu unhoittuu, vain hetken kestää synkkä ja ikävä elämä, pikkuveli on taivahassa, enkä vahingossakaan etsi valtaa loistoa. Jouluna ei riekuta. Jussi Björlingin O helga nattin kuuntelen vähintään viisi kertaa joka joulu.

Aina niitä joululauluja popparit kuitenkin esittää haluavat. Nyt Raittinen, Dortmunder ja Myllykoski-vainaa. Onneksi Maaseutumusiikin julkaisema Snadi joululevy -cdep ei sisällä covereita. Ei oikeastaan edes joululauluja, vaan lauluja joulusta.

Jussi Raittisen stadin slangilla esittämä Snadi joulustyge on sanoiltaan ja soitollisesti kiva, biisinä perusrenkutus. Dortmunderin Ihmisroskan joulu on kokoomuslaisen kunnallispoliitikon inspiroima protestijoululaulu. Protestilauluja tämä maa todellakin tarvitsee: köyhienvastaisten puolueiden kannatus Suomessa on tällä hetkellä yli 50 %. Laulu on vanha, sovitus uusi. Mukavaa rokinrenkutusta.

Levyn täky on Pekka Myllykosken laulama karu blues Kulahtaneet puolipohjat. Ahon käsialaa sekin. Se on tie-ten-kin ep:n helmi, koska Myllykoski.

Eivät Snadin joululevyn biisit mitään maailmankaikkeuden hienoimpia lauluja ole. Kunhan on käyty vähän soittelemassa. Mutta ei aina tarvitse olla täydellinen tai tosissaan. Snadi joululevy on pikkujoulumusaa maaseutumusiikkihenkisille ajattelukykyisille kuulijoille.

Huojuva Lato on muuten tehnyt oikeasti hyvän joululaulun ihan tässä lähivuosina. Syvärin jouluyö. Nimestään huolimatta se ei sisällä haittaisänmaallista uhoa, vaan on oikeasti herkkä ja onnistunut kuvaus sodasta ja sodanjälkeisestä ajasta. Protestilaulu sekin.

Kategoria(t): Kuuntelemista | Kommentoi

Anonyymit addiktit, 87. istunto

-Hei Mika.

-Hei.

-Et sitten ostanutkaan sitä The Beatlesin The singles collection -boksia?

-En tietenkään.

-Et tietenkään? Jauhoit siitä kuukausitolkulla. Olet odottanut kyseistä boksia vuosia.

-En nyt vaan silti ostanut.

-Miksi et?

-Olen kasvanut aikuiseksi.

-HAHHAHHAH! Kröhöm. Anteeksi. Siis mitä sanoit?

-Aikuistuin. Konmaritan, teen kuolinsiivousta. Tajusin, että en kuitenkaan saa kaikkia maailman äänilevyjä. Voin tästedes olla ostamatta samoja levyjä monta kertaa. En tarvitse niitä. Yksi painos riittää.

-Olet aina perustellut samojen levyjen uusintapainosten ostoksia sillä, että ne nimenomaan ovat tarpeellisia.

-Singleboksi ei ole.

-Vaikka olet kyllästymiseen asti jauhanut siitä etukäteen kaikille?

-Tajusin, että sen ostaminen on turhaa.

-Turhaa? Uuden The Beatles -julkaisun ostaminen ei ole koskaan ennen ollut mielestäsi turhaa.

-Minulla on kaikki ne singlet jo ennestään. Jotkut useina eri painoksina. Osa kuvakannellisinakin. En tosiaan tarvitse sitä.

-Vaikka siinä on neljäkymmentäsivuinen kirja mukana?

-Hyllyssäni on toista metriä The Beatles -aiheista kirjallisuutta. Ei siinä yksi neljäkymmentä sivua tunnu missään.

-Uusiopainokset olisivat kuitenkin uusia. Ihan toista kuin nuo vanhat ja rahisevat painokset, joiden kannetkin ovat repaleisia ja hauraita.

-Sinkun pitää rahista, ei siinä muuten ole fiilistä. Rahisematon sinkku on huono, sillä sitä ei ole kuunneltu. Näin sanoi jo T.J. Malin -vainaa aikanaan. Sitä paitsi vanha ja rahiseva olen jo itsekin.

-Olet kuitenkin ostanut Sgt. Pepperin, Valkoisen tuplan ja Abbey Roadin 50-vuotis juhlapainokset kaikkina mahdollisina versioina, vaikka sinulla on kaikki nekin jo ainakin kolmeen kertaan ennestään hyllyssäsi.

-Niissä on bonusmateriaalia. Sinkkuboksissa vain se kirja.

-Ok. Olen uskovinani, että olet tyytyväinen päätökseesi olla ostamatta sitä boksia. Mitä uusintajulkaisua odotat seuraavaksi?

-The Beatlesin ep-boksia.

-Ep-boksia?

-Juu juu. Niiltä ilmestyi toistakymmentä ep:tä. Itselläni ei ole niistä kuin muutama. Tuskin kymmentäkään. Ep-boksi, Parlophonen keltaiset etiketit. Upea painos Magical mystery tourista, kirkkaine väreineen. Ehkä jotain hienoja ulkomaanpainoksia. Jopa tarroja ja julisteita? Myyn vaikka Rollari-kokoelmani saadakseni sen. Tai toisen lapsistani, tai jotain.

-Selvä. Se sinun on pakko saada. Ensi vuonna on myös Let it ben juhlavuosi.

-Sitä varten joutuu ottamaan pankkilainan. Siinä on luultavasti toistasataa levyä ja Iijoki-sarjan paksuinen kirja.

-On tosiaan järkevää jättää tarpeeton singleboksi ostamatta, koska rahanmenoa on lähiaikoina tiedossa ihan tarpeesi.

-On.

-Vaikka niissä sinkuissa on kuvakannet. Ja kirja on mukana.

-AAAAAARGH! KUVAKANNET! NELJÄKYMMENTÄSIVUINEN KIRJA! MINUN ON PAKKO SAADA SE SINGLEBOKSI!

Kategoria(t): Huuhaa | 2 kommenttia