Muistio Suomen bluesnatsit ry:n perustamiskokouksesta

-Tervetuloa tänne Suomen bluesnatsit ry:n perustavaan kokoukseen. Mukavaa, että pääsitte näin runsaslukuisesti paikalle. Aivan ensimmäiseksi pyydän kaikkia niitä, jotka eivät ole kuunnelleet bluesia vähintään 30 vuotta, poistumaan paikalta. Hyvä, kiitos. Entä onko täällä joku, jolla on hyllyssään brittiblues-levyjä? Ok, sinäkin voit poistua, kiitos. Ja sitten asiaan. Kuten alan lehdistön tarkkaan lukeneet hyvin tietävät, rakentuu blues toonika-subdominantti-dominantti -perusteiseen sointukiertoon, toistuvien ostinato-kuvioiden variointiin ja hypnoottiseen rytmiikkaan.

(Kokousväki hermostuu.)

-Mitä helvettiä? Mitä se selittää?

-Niin, siis blues hyödyntää säkeistömuotoa ja blue note -tonaliteettia sekä päällekkäistä 2-3 tai 3-2 rytmiikkaa…

-Lopeta se akateeminen skeida. Täällä määritellään Suomen bluesnatsit ry:n toimintalinja, sekä selkeän yksinkertaisesti se mikä on aitoa bluesia. Siihen ei tarvita professoreja, vaan suoran toiminnan aktivisteja.

-Hetkinen, olen kuitenkin tämän kokouksen puheenjohtaja ja…

-Et muuten ole enää. Heittäkää tuo pelle ulos täältä!

(Osanottajien joukosta kuuluu hyväksyvää mölinää ja puheenjohtaja saatellaan ulos.)

-No niin, pahoittelen häiriötä. Käykö niin, että tämän valitettavan episodin jälkeen minä jatkan puheenjohtajana? Hyvä. Kokouksen ensimmäisenä asiana on määritellä mikä on aitoa bluesia. Puheenvuoroja, kiitos. Ole hyvä.

-Toisen maailmansodan jälkeen ei ole levytetty yhtään oikeaa bluesia!

-Levytetty blues ei yleensäkään ole aitoa bluesia, se on vain valjua kopiota alkuperäisestä.

-Kuulkaa nyt, blues on niin laaja asia, ettei sitä pysty tarkasti määrittelemään.

-Kyllä pystyy. Bluesin joko tietää tai sitten ei. Jos ei tiedä, niin kannattaa poistua paikalta. Ja vähän vikkelään, ettei tarvitse avittaa.

-Hei hei, rauhoittukaas vähän. Eric Clapton sanoi…

(Yleisön joukosta kuuluu hämmästyksen ja kauhun sekaista naurua.)

-Niin siis Clapton sanoi…

-Ulos! Täällä ei mainita tuota hissimusiikin apostolia ja bluesin irvikuvaa nimeltä. Ulos!

-No niin, järjestysmiehille kiitos. Palataan itse asiaan. Onko jollain vielä jotain sanottavaa aidon bluesin tiimoilta?

-Mielestäni muutamat Chessin julkaisut ansaitsevat bluesin arvonimen, vaikka ovatkin sotien jälkeistä tavaraa. Esim. Muddy Watersin alkuaikojen levytykset. Sähkökitarasta huolimatta.

-Muddy menetti bluesoikeutensa viimeistään Electric Mudin myötä. Ei hyväksytä, ei.

-Kyllä 60-luvun bluesrevivalin aikaan tehtiin täysin relevanttia bluesia.

-Hmm. Sopisiko niin, että noista revivalin aikaisista artisteista aidoksi bluesiksi hyväksytään ne, jotka ovat tehneet ensimmäiset levytykset ennen vuotta -34?

-Aika radikaali ajatus tuo on, mutta ehkä voimme tämän verran antaa periksi. Skip James, Son House ja Mississippi John Hurt luettakoon bluesiksi.

-Ei Mississippi John Hurt ole bluesia! Skip James petti bluesin jo 30-luvulla!

-Mielestäni Gary Moorella…

(Puheenvuoro keskeytyy lyönteihin ja ulosheittämiseen.)

-Meidän tulee puollustaa blues isäm maamme puhdasta sinisyyttä viimeiseen blues natsiin asti!

-Vaadin, että päätöspöytäkirjaan tulee merkintä siitä, että yhdistyksen keskeinen tavoite on tuhota kaikki ns. valkoinen blues!

-Ei blues voi olla ihonväristä kiinni. Kyllä…

-Kerettiläinen ulos!

-Mielestäni Robert Johnson…

-Johnson ei ollut sokea. Ei edes rampa. Red hot on kamala kappale, lisäksi hän soitti soolon yhdessä biisissään. Kitarasoolot ovat bluesin syöpä.

-Ainoa aito bluesartisti on se, jota W.C. Handy kuuli rautatieasemalla taannoin.

-Höpö höpö. Ainoaa oikeaa bluesia on blues, jota soitetaan ruokopillillä.

-Blues is a feeling!

-Ai että mitä kovempi irvistys, sen aidompi blues?

-Ei ei ei. Vaan mielestäni esim. B.B. King…

-Sen setä Tuomon nimeä ei tässä kokouksessa mainita. Turpiinko haluat?

-Ei enää väkivaltaisuuksia, kiitos. Jätetään silti viihdetaiteilijat keskustelun ulkopuolelle, jos sopii.

-Oikeastaan vain Charley Patton…

-Sillä oli intiaaniverta suonissaan. Ei siis aito bluesmies.

-Kuulkaas nyt. Jo muinaiset foinikialaiset…

-Foinikia ei ollut Afrikassa!

-Howlin’ Wolfin mukaan…

-Siinä se oli samanlainen psykedeliapelle kuin Muddykin, häneen on turha vedota.

-Jimi Hendrixin mielestä…

-Hendrix oli henkinen valkonaama! Rokkari, ei bluesmies.

-Emme näköjään pääse yksimielisyyteen aidon bluesin määrittelyssä. Siirrymme kohtaan kaksi. Eli Suomen bluesnatsit ry:n tarkoitus ja päämäärät.

-Vääräuskoiset hirteen!

-Tarkat standardit bluesille!

-Kaikkien sähkökitaroiden hävittäminen ja tarkasti määritellyt rajat siihen, kellä on oikeus puhua bluesista!

-Ainoastaan ihonväriltään selkeästi mustilla, afroamerikkalaisilla, todistettavasti orjien jälkeläisillä, vankilassa istuineilla ja jonkin ruumiinvamman omaavilla on oikeus esittää bluesia!

-Muutamin poikkeuksin, muutamin poikkeuksin. Kyllä Peter Greenin aikainen Fleetwood Mac…

(Kokousyleisö hyökkää mielipiteen esittäjän kimppuun,  seuraa silmitöntä väkivaltaa, joukkotappelu. Kokous keskeytyy poliisien ja ambulanssien saapumiseen. Suojelupoliisi kirjaa Suomen bluesnatsit ry:n tarkkailtavien järjestöjen listalle.)