Janne Kaunisto – Eilistä vain

Janne Kaunisto. En tunne miestä, vaikka hän on aiemmin tehnyt englanninkielistä kantria nimellä Johnny B.D. & The Gasoline Guys. Eilistä vain on hänen ensimmäinen suomenkielinen albuminsa. Sen biisit ovat käännöksiä kantriklassikoista. Ainakin luulen, että klassikoista: vaikka kantrista diggaankin, en tunne sen klassikoistakaan kuin pienen osan ja suurin osa levyn levyn biiseistä on minulle ennestään tuntemattomia. Tekijät ovat tietenkin tuttuja – kuten Haggard, Nelson, Cash, Krisoffersson, Jennings – mutta ilmiselvimpiä biisejä Kaunisto ei ole heiltä valinnut.

Kaunisto on itse suomentanut kaikki biisit. Siksi, ja koska levyllä on biisi Tekiks Freukkaritkin näin, on pakko suorittaa se pakollinen Freud Marx Engels & Jung -vertaus. Kaunisto ammentaa samalta lainsuojattomien osastolta kuin Freukkarit, mutta ehkä sofistikoituneemmin, ei yhtä rujosti. Ei tämä silti viihdegaalakantria ole, vaan särkyneistä sydämistä ja viinanjuonnista kertovaa aitoa tavaraa.

Kauniston taustabändinä soittaa Tuomas Metsberg & His Strangers. Kukaan ei ylläty, että siinä soittaa stilikkaa Olli Haavisto. Ilman häntä ei tällaista musiikkia voi Suomessa tehdä. Vierailijoina levyllä kuullaan muun muassa Charlotta Krebsiä ja biisillä Mut blaadatkaa kun tyhjää potkaisen Emilia Siscoa ja Marko Haavistoa. Haavisto on viimein saavuttanut mielessäni sellaisen aseman, että hänen mukanaolonsa tuo biisiin kuin biisiin jonkinlaista ikiaikaista taikaa.

Kaunistolla on kaunis, vahva ääni. Väkisin hän vertautuu Kari Tapioon ja Matti Eskoon, noihin kantriakin tehneisiin iskelmälaulajiin. Ammattimies, sellainen Kaunisto on. Jos nämä biisit rupeavat soimaan radiossa, tulee Kaunistosta varmasti tanssilavojen kestotähti. Ennen kaikkea hänestä voi tulla kestotähti juuri tällä musiikilla, hänen ei tarvitse ”myydä itseään” höttöiskelmälle. Kantri on valkoisen miehen soulia ja suomalainen kantri on muokannut itsensä sellaiseksi, että se toimii sekä iskelmäjengille, että meille rokkareille. Kaiho, kauniit melodiat ja särkyneet sydämet ovat tehneet amerikkalaisesta kantrista suomalaista perinnemusiikkia.

Kuten arvata saattaa, ovat biisit kauttaaltaan hyviä. Enemmistö lauluista on kauniita ja melankolisia, ja nimenomaan countrya. Vain kaksi viimeistä biisiä iskee rokkivaihteen silmään ja Poreilevaan tuoppiin tuijotan on cajun-henkinen, muuten meininki on joko nostalgista ja surumielisen kohottavaa tai latotanssimaisen menevää. Juuri kuten kantrissa pitää olla. Tätä ei pidä ymmärtää siten, että Eilistä vain olisi surullinen levy, ei se ole. Suru ja ikävä ovat voimavara. Lähtökohta, josta syntyy suurta taidetta. Slaavilainen kaiho toimii ympäri maailman.

Eilistä vain on hieno, tunteellisen reipas levy. Se tulee olemaan minulle kesäloman 2021 soundtrack. Tällaista musikkia kuuntelen mieluusti autossa, kyydissäolijatkin tällaisesta tykkäävät. Kantri on nääs musiikkia, jota monet muka vihaavat, mutta kun heillä kuunteluttaa oikeanlaista sellaista, he muuttavat mielensä. Janne Kauniston Eilistä vain on juuri sellaista. Oikeanlaista.

Kansikuvan perusteella Kaunisto on vielä nuori mies, joten voimme odottaa häneltä suuria tekoja edustamansa musiikin saralla.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s