Anonyymit addiktit, 118. istunto

-Hei Mika.

-Hei.

-Miten vuorotteluvapaasi etenee?

-Huonosti. Puolimatkan krouvi on jo ohitettu.

-Ajattele positiivisesti, sinulla on vielä enemmän kuin kolmen kesäloman verran vapaata jäljellä.

-En osaa ajatella positiivisesti.

-Niin joo, tosiaan. Joko olet alkanut kirjoittaa sitä kirjaa negatiivisesta ajattelusta voimavarana, josta olet jo vuosia puhunut?

-Ei siitä kuitenkaan mitään tule.

-Ei tietenkään. Oletko levyjä ostellut?

-En. En pysty.

-Miksi et?

-Vuorotteluvapaakorvaus on niin naurettavan pieni. Jos yhtään osaisin matematiikkaa, en olisi vapaalle jäänyt. Vaan onneksi en osaa. Tauko töistä on tarpeen.

-Etkö tosiaan ole ostanut levyjä, rahapulastasi huolimatta?

-Niin no. Noita ennakkotilauksia on postista tipahdellut. Ennen vapaata tilaamiani. Wigwamia lähinnä.

-Lähinnä?

-No ihan jotain pientä muuta on tullut hankittua. Muutama vain.

-Muutama?

-Vetoan perustuslain viidenteen lisäykseen.

-Kuulostaa pahalta.

-No en oikeasti ole. Vuoromiehestä muutaman, Lappeen levy & kasetista ihan joitain. Sumasta vähäsen. Suman Imatran toimipiste onneksi lopetti, vaikka tahtomattaan, eli sieltäkään en enää aikoihin mitään.

-Eli et paljon mitään?

-En normaaliin verrattuna.

-Mitä sitten olet puuhaillut? Sinulla oli suuria suunnitelmia vapaasi ajalle.

-Lähinnä suunnittelin olevani tekemättä mitään.

-Suunnittelit siivoavasi navetanvintin ja kellarin, päätit opetella soittamaan kitaraa kunnolla, kun on pedaalit ja pelit ja vehkeet. Lupasit opetella uudestaan sellaiseksi himolukijaksi, joka ennen olit.

-Olen minä vinttiä siivoillut. Tai kesäkuussa siivoilin.

-Vinttiä olet siivoillut. Onhan sekin jo jotain. Mitä muuta?

-Levyjä olen kuunnellut.

-No sepä yllätys! Että ihan kuuntelet. Yleensä vain ostat.

-Aloitin järjestelmällisen aakkoskuuntelun.

-Oho!

-Olen jo D-kirjaimessa menossa.

-Miten pitkään olet tätä aakkoskuuntelua suorittanut?

-Kolmisen viikkoa.

-Et voi olla vielä D:ssä asti. Tuolla levymäärälläsi et voi olla päässyt noin pitkälle.

-Olen olen. Kuuntelen aluksi pelkät lp:t. Ja siten, että vain yksi albumi per bändi tai artisti.

-Et silti voi olla vielä D:ssä asti menossa.

-Kyllä voin. Olen nääs järjestellyt levyni kahdeksanportaisen luokitusjärjestelmän mukaan.

-Kahdeksanportainen luokitusjärjestelmä?

-Kyllä. Ensin on ulkomaalainen pop-, rock- ja viihdemusiikki. Toisena kotimainen vastaava. Kolmantena heavy ja metalli. Neljäntenä jazz, viidentenä soulin, gospelin ja bluesin kaltainen musta musiikki. Kuudes porras on klasari, seitsemäs singlet ja kahdeksas cd:t.

-Jaa, no sitten melkein uskon. Mikä sinut ajoi tällaiseen järjestelmällisyyteen?

-Nyt on aikaa. Ja kuuntelemisen valitseminen on välillä vaikeaa, päätin ottaa helppoa. Lisäksi samalla on hyvä tehdä karsintaa levyhyllyssä: voin tarvittaessa poistaa sellaiset levyt, joita en enää ikinä usko kuuntelevani.

-Olet D:ssä menossa. Kuinka monta levyä olet tähän mennessä poistanut.

-En yhtään.

-Et yhtään?

-No en.

-Miksi et?

-Kaikki on hyvää. Olen jo aiemmin karsinut hyllystäni löysät pois, enää ei näköjään tarvitse.

-Meinaat, että et vieläkään laita esimerkiksi Alabaman umpitylsää Roll onia tai Alan Parsons Projectin vielä tylsempää Edgar Allan Poen teksteihin perustuvaa Tales of mystery and imaginationia poistoon?

-No en.

-Miksi et?

-Alabama on kuitenkin kantria ja Tales of mystery and imagination on tavallaan kirjallinen äänilevy. Ja minä olen kirjastonhoitaja.

-Jopa April Winet ja Bostonit jäävät hyllyyn?

-Niiltä olen huonot levyt jo poistanut.

-Sinulla on muun muassa kaksi The Beatlesin TV:stä tuttua 20 golden hits -kokoelmaa.

-Niillä molemmilla on muistoarvoa. Helin kasetille äänittämä 20 golden hits oli se, joka minut lopullisesti herätti Beatlesiin, ja toinen noista levyistä on juuri se Helin vanha. Toisen ostin 50’s divarista, ja 50’s divarista ostetuilla levyillä on aina muistoarvoa.

-Et ole tosissasi.

-Olen aina tosissani.

-Luuletko saavasi aakkoskuuntelun suoritettua vuorotteluvapaasi aikana?

-En.

-Milloin luulet homman olevan ohi?

-Luultavasti vähän ennen kuin pääsen eläkkeelle.

-Eli milloin?

-Ei milloinkaan.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s