Lumberjacks – Cut, split and stack

Tykästyin taannoin Lumberjacksin levyyn Shake ’em roots. En tulenpalavasti, mutta etenkin bluesia ja synkähköä poppia yhdistelevään biisiin This ain’t the way. Lumberjacksilla olivat palaset jo hyvin kohdallaan. Siksi tartuin mielenkiinnoilla orkesterin tänä vuonna ilmestyneseen albumiin Cut, split and stack. Orkesterin kokoonpano on sama kuin ennen, eli metsuri ja kitaristi Big Hand Niemi, rumpali Janne Käpylä, kosketinsoittaja Jarkko Salo ja basisti Miikka Chef Kivimäki. Joka äijä laulaa.

Levy käynnistyy tyylikkäästi, syvällisesti ja akustisesti gospelin ja maalaisbluesin yhdistelmällä, muuttuen rajuksi ja sähköiseksi kitarabluesiksi Chefin kappaleella Small town man. Chef on ollut tekijänä seitsemällä levyn biisillä, joten häntä voinee sanoa bändin pääasialliseksi lauluntekijäksi. Määrä oli kutakuinkin sama Shake ’em rootsilla.

How long on aika perusvääntöä, mutta Käpylän kirjoittama Good things are coming taas erinomainen. Hidas, surumielinen blues. Niemen kitarointi riipii sielua ja Käpylän laulusuoritus on tunteikas. Gone fishing menee funkiksi, eikä sellaisena minua juuri innosta. Biisintekijä Salon urut kuitenkin pelastavat homman, toki soitto kulkee hyvin muutenkin. Pidän funkista, ei siinä mikä, mutta mielestäni funk pitää pitää erossa kaikesta muusta musiikista. Kyllä se bluesin ja soulin mausteena menee, mutta esimerksi heavybändien funk-yritelmät pitäisi lailla kieltää.

Sweet disasterin reipas riffailu flirttailee gospelin kanssa, samoin tekee komea blues Stay at home. Se on hieman Good things are comingin tapainen, mutta Niemen ja Salon käsialaa. Learn, love & thrive on kunnon boogie, joka tekee hyvää just tässä kohtaa. Gospel kummittelee tämänkin biisin taustalauluissa. Reipas Sleep with you tuo mieleeni Eero Raittisen, se ei haittaa yhtään. Don’t do like I do on garagemeiningissään levyn parhaimmistoa, menevä ja iskevä rokkenrolli. On the right track palaa hitaaseen bluesiin ja nimibiisi päättää levyn rempseän nykivästi slidekitaran, kapakkapianon ja cajun-haitarin tahdittamana.

Cut, split and stack on oikein hyvä levy, kokonaisuutena aivan toista tasoa kuin Shake ’em roots. Shake ’em roots oli harjoitelma, Cut, split and stack tehokasta halki, poikki ja pinoon -meininkiä, onnistunut ja tasapainoinen kokonaisuus. 2/3 levyn biiseistä on erinomaisia, eivätkä ne loputkaan ole huonoja. Lumberjacks on lievistä rokkivaikutteistaan huolimatta blues, se ei yritä olla Hurriganes, Peer Günt tai Backsliders. Vaikka sekin varmasti onnistuisi.

Kilpailu bluespohjaisen musiikin saralla on Suomessa kova, eikä Lumberjacks vielä ihan kärkikahinoihin pääse, mutta palkintopallin tuntumassa se jo terhakkaasti seisoo.

Advertisement

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s