Mika Kivelä – Marilynin kiehkura

Jos kirja alkaa Kekkosen lastenkutsuilta ja päätyy silakkakapinan kautta aikamatkailuun, ei se voi olla huono. Sellainen kirja on Mika Kivelän Marilynin kiehkura. Kivelän edellinen kirja Ja kahdeksantena päivänä oli erinomainen rockhenkinen veijaritarina, eikä Marilynin kiehkurakaan petä: ensimmäinen rock’n’roll-viittaus tulee jo sivulla yksitoista, ja jo sivulla kolmetoista nauroin ääneen. Kivelä on X- ja rock-sukupolven Veikko Huovinen ja Arto Paasilinna. Nykykirjailijoista lähimpänä Kivelää lienee Mikko-Pekka Heikkinen.

Marilynin kiehkura on vaihtoehtohistoriaa potenssiin kymmenen. Kivelän vaihtoehto-Suomessa kaikki on päälaellaan. Pohjois-Suomessa asuu 75 % maan väestöstä. Rovaniemellä istuva hallitus hallitsee poliisivoimineen kovalla kädellä, Etelä-Suomi on lamaantunut ja kuihtunut. Ainoastaan poronhoitoalueeksi taantuneessa Turussa esiintyy jonkinlaista vastarintaa Pohjois-Suomen hegemoniaa vastaan. Kirjan päähenkilö, entinen silakanpyytäjä ja nykyinen poronhoitaja Teppa Timonen kaipaa merelle, sotkeutuu Silakkaliike-nimiseen vastarintaryhmittymään ja joutuu hämmentäviin seikkailuihin. Sen enempää juonesta ei kannata paljastaa.

Marilynin kiehkura on hulvaton poliittinen satiiiri, farssi ja fantasia. Silti se kertoo vakavista asioista. Demokratian helposta luisumisesta lähelle fasismia, työelämän rakennemuutoksesta uudelleenkoulutuksineen ja hanttihommineen. Elämän tyhjyydestä, kaiken menettämisestä. Kirja on täynnä viittauksia populaarikulttuurin merkkihenkilöihin ja -teoksiin aina Predatorista Vince Neiliin ja eversti Parkeriin asti. Kirjassa vilahtelee myös Kivelän edellisestä romaanista tuttu Keijo Sihvonen. Ja tietenkin Marilyn Monroe. Politiikoista mukaan pääsevät Kekkosen lisäksi muun muassa presidentit Ahtisaari, Clinton, Putin ja Kennedy. Kapinallisen Silakkaliikkeen nimi ja toiminta pakotti miettimään kenelle tässä irvaillaan. Somen silakkaliikkeelle, elokapinalle, persuille, Soldiers of Odinille, mille? Se oli varmaan Kivelän tarkoituskin, kukin lukija voi omien mieltymyksiensä mukaan päättää kuka tai mikä on naurunalaisena. Huuhaakonsultit, sarasvuot ja jungnerit, saavat Marilyn kiehkurassa kyytiä.

Marilynin kiehkurassa on paljon historiallista faktaa, kuten tällaisessa romaanissa olla pitää. Ja mielenkiintoisia tulkintoja legendaarisista rockbiiseistä. Minulle tuli yllätyksenä, että Black Sabbathin Children of the sea sekä Dion Holy diver ja Rainbow in the dark kertovat silakanpyytämisestä. Olen aina ollut huono tulkitsemaan laulujen tekstejä, onneksi muut osaavat.

Välillä olin sitä mieltä, että kirjaan on ahdettu liikaa juonikuvioita, jo pelkkä silakkajengin kapina olisi riittänyt yhden kirjan tarpeiksi. Hetkittäin lähes päättömäksi nouseva vauhti huimine juonenkäänteineen kuitenkin kuuluu kuvioon ja viehättää. Vauhdista huolimatta Marilynin kiehkurasta tulee väistämättä mieleen Stephen Kingin myöhempien aikojen huippuromaani 22/11/63.

Edellisen kirjan tavoin lopusta löytyy tarinan ääniraita. Sieltä löytyy monta upeaa biisia, ja sitten myös Dannya. Matti ja Teppo kansanedustajina on sen luokan visio, että en ollenkaan ihmettele jos he eräänä päivänä sitä ovat. Niin kummalliseksi on maailma mennyt. Marilynin kiehkura on viihdyttävä, hauska ja ajatuksia herättävä. Voimme odottaa Mika Kivelältä vielä suuria tekoja.

Advertisement

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Lukemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s