Ajospään HiFi – Luulosairaat & Pakeneva taivas

Nuoruutta aina ihannoidaan ja sitä kaivataan. Nuorena kaikki on edessä päin, maailma on auki. Minä en sitä kaipaa. Ihminen ei ole fiksuimmillaan teininä tai parikymppisenä, ei minulla semmoista aikaa ikävä ole. Ainakaan minä en ollut, fiksuimmillani. Ehkä jotkut olivat, sen verran moni näyttää jämähtäneen loppuiäkseen niihin ihanteisiin ja ajatuksiin, joita omasivat viisitoistavuotiaana. Itselleni kasvoi järki vasta kolmekymppisenä. En kaipaa nuoruuden epävarmuuden tunteita ja kokemattomuutta. Pelkäsin maailmalle lähtemistä, murehdin tulevaisuutta.

En kaipaa myöskään nuoruusaikojen kavereita, niiden kanssa olen yhteyksissä, joiden kanssa haluan olla. Luokkakokouksiin en mene, ei kyllä ole kutsuttukaan. Näin muutama viikko sitten lehdessä entisen hyvän ystäväni kuolinilmoituksen. Ei se hirveästi hetkauttanut, en tavannut häntä 80-luvun jälkeen kertaakaan. Perästä tullaan.

Nuoruusaikojen kavereiden julkaisemaa musiikkia on vaarallista kuunnella. Mielen syövereistä nousee muistoja, joiden olisi parempi syövereissä pysyä. Onneksi Ajospään HiFi antaa uuden levynsä parhaalla biisillä Jostain kaiken täytyy alkaa synninpäästön nuorena tehdyistä asioista. Ne pitää tehdä, niiden kanssa voi elää. Niiden ansiosta elämä on nyt keski-ikäisenä sitä mitä se on, seesteistä ja rauhallista. Hah. Jostain kaiken täytyy alkaa on Ajospään HiFin Freebird.

Oli nuoruudessa hyviäkin hetkiä. Ajelut pitkin maakuntaa Tauriaisen Mikan isän Talbotilla, joka myöhemmin joutui lunastukseen, kun pojat jonkun pikataipaleen aikana käänsivät sen katolleen. Välitunnit koulun tupakkapaikalla, jatkuva puhuminen musiikista, uuden oppiminen. Kaikki musiikki oli yhtä uutta, niin Beatles kuin Peer Güntkin. Olimme olevinamme kovia poikia, Lynyrd Skynyrd soi, kaljapullot suhahtelivat. Vodka Lime ja Bordeaux Blanc oksettivat. Nuorena vuodessa tapahtui hirmuinen määrä asioita. Nykyisin vuodessa ei tapahdu muuta kuin että aina on joulu tai juhannus.

Naapuripitäjän Simpeleen hipit olivat minulle lukioaikanani suuria sankareita. Mielikuvituksessani he tiesivät kaiken, olivat kokeneet kaiken, olivat parempia kaikessa. Etenkin musiikissa ja etenkin Karjalaisen Mikko, Ajospään HiFin kitaristi ja biisintekijä. Kun nyt yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin olen ollut häneen Ajospään HiFin ansiosta muutaman kerran yhteyksissä, olen huomannut hänen olevan tavallinen, mukava mies. Lahjakas kuin mikä edelleen, ja kunnioitan hänen osaamistaan edelleen, mutta tavallinen ihminen kuitenkin.

Ajospään HiFin uusin julkaisu Luulosairaat & Pakeneva taivas on yhden cd:n tupla-albumi. En tiedä miksi moiseen ratkaisuun on päädytty, mutta ei se huono ole. Bändin edellinen levy Maalaispimeää julkaistiin suoratoistossa pari vuotta sitten, mutta cd-versio ilmestyi vasta vähän aikaa sitten. Bändin kokoonpano on sama, tyyli on sama. Ajospään HiFi soittaa kovaa rokkia, Karjalaisen kitarointi on tehokasta ja tunnistettavaa, rytmiryhmä Lehtonen-Pekkarinen on tiukka ja groovy, Ikonen on hyvä rocklaulaja. Paikoin bändi on suorastaan heavy, enimmäkseen kuitenkin rajua riippumatonta kitararokkia. Melodiat ovat kauniita ja haikeita, tekstit kertovat keski-ikäisten asioista silloin, kun eivät vajoa menneisyyteen, kuten biisissä Jugoslavia. Jostain syystä mukaan on laitettu yksi tyylistä poikkeava kantrirenkutus (Kukko), onneksi sekään ei ole huono.

Kirjoitin Maalaispimeää-levystä vasta kuukausi sitten, lukekaa sieltä tarkemmat analyysit bändin musiikista. Sitä samaa tämä on. Yhtä hyvää, jopa pikkuisen parempaa. Ajospään HiFi on omaperäinen, helposti tunnistettava hieno rock’n’roll-orkesteri.

Edellisen arvosteluni luettuaan Mikko ystävällisesti lähetti minulle Twilight Dzouns and the Full Moon Shinersin viimeiseksi jääneet nauhoitukset. Tai Full Moon Circus kannessa lukee, kolmekymmentä vuotta sitten se oli Shiners. Näin sen livenä kerran tai kaksi 90-luvun alussa, ainakin Vesikauhurockissa Simpeleellä. Bändi soitti jonkinlaista yökerhojatsia Tom Waits -twistillä. Itse Twilight Dzouns oli ilmeisesti Simpeleen hippien ylipappi, suurin sankareista. Hän kuoli muutama vuosi sitten. Bändin Underground ballroomiksi nimetty albumi on enemmän rock mitä muistelen bändin silloin aikanaan olleen. Oikein mukavaa kuunneltavaa, vaikka mukana on vähän turhan moderniakin kamaa. Onpahan kuitenkin taas kerran yksi osoitus simpeleläisten ylivertaisuudesta…

Kovin syvälle Ajospään HiFin uusin levy minut vei. Turhaan en silloin joskus aikuisuutta pelännyt. Siirryin työelämään 90-luvun pahimman laman aikaan, kymmenen vuotta jouduin taistelemaan työttömyyden ja pätkätöiden kurimuksessa. Tunsin asiasta tuskallista syyllisyyttä, en voinut nauttia edes esikoiseni vauva-ajoista, koska takaraivossa kolkutti ”työtön, työtön, työtön”. Tukea en saanut, syyllistämistä vain. Kaikki tämä johti siihen, että vielä nyt viisikymppisenä, jo 15 vuotta samassa työpaikassa olleena, kokoan edelleen itsetuntoni rippeitä ja tunnen paljasta, armotonta vihaa niitä poliitikkoja kohtaan, joille ainoat työllisyyttä edistävät toimet ovat työttömien rankaiseminen ja työehtojen heikentäminen.

Ajospään HiFin musiikista tulee kaikesta huolimatta hyvä fiilis. Hyvä, vaikkakin haikea. Se sai minut muistamaan jonkun lukion reippailupäivän seurakunnan leirimajalla Argus-järven rannalla, vuosi oli varmaan -88. Läksimme soutelemaan poikien kanssa Tauriaisen saunarantaan, koska tiesin Mikalla olevan kaljakorin järvessä viilentymässä. Mikko oli ainakin mukana, muistaakseni myös Twilight Dzounsin veli Jykä. Vähän yritin estellä, että eihän myö muiden kaljoja, mutta Mikolla oli niin aukoton peruste, että annoin periksi: ”Kyllä Skynyrdin äijätkin ois menneet.” Ei siinä paljon voinut vastaan väittää.

Anteeksi näin jälkeenpäin, Mika. Et sinä siitä tosin suuttunut, ethän sinä suutu mistään. Et edes siitä, kun ajoin sen avo-Ladan päin puuta.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa, Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s