Jonas and I – Where from here

Jonas and I on Humu Recordsin vaikein bändi. Siinä ei ole samanlaista maalaisrempseyttä kuin useimmissa yhtiön artisteissa ja orkestereissa, vaikka omalla tavallaan Jonas and I on maanläheinen sekin. Jonas and I on kuitenkin Humun bändeistä se, jossa on eniten kaupallista potentiaalia. Jonas and I tekee musiikkia, jonka uskon kolahtavan niin haikean taiteellisiin indiepoppareihin kuin juurimusaa laajalla skaalalla kuunteleviin uudistushenkisiin stetsonhenkilöihin. Jonas and I on se kohtauspiste, jossa The Smithsin, John Mellencampin ja Emmylou Harrisin diggarit voivat hymyssä suin paiskata kättä.

Jonas and I:n uutuuslevy Where from here on taidetta. Ihastuttavaa taidefolkkia. Silti se on myös rokkia, se on kuin popimpi ja sofistikoituneempi nyt jo edesmennyt oululainen Lost Captains. Vaikka bändin musiikki on tavallaan vaikeaa ja sen sisäistäminen vaatii aikaa, on se myös juureva. Juuri tällainen pakan sekoittaminen on musiikissa aina paikallaan. Where from heren kuuntelu tulee suoritaa rauhassa ja vakavasti. Se kuulostaa hyvältä heti, mutta avaa salansa ja kolahtaa kunnolla vasta useiden kuuntelukertojen jälkeen. Singlenäkin julkaistu ja kerrasta iskevä Shouts of the coal mine omaa selkeää hittipotentiaalia, muu materiaali vaatii aikaa. Anna sille sitä, levy kasvaa ja syvenee.

Debyyttilevyn kohdalla vertailin Jonas and I:ta Daniel Lanoisin tuotantoihin ja First Aid Kitiin, sama pätee tavallaan edelleen. Where from here on folkia, americanaa, josta tulee nykyajan lisäksi hieman myös 80-luku mieleen. Jonas and I oli valmis jo debyytillään, mutta Where from herellä orkesteri on siinä maagisessa rokkibändin momentumissa, jossa kaikki natsaa. Uskomattoman komeaa äänimaisemaa bändi luo. Where from here on todellakin grower, ja tätäkin kirjoittaessani, Start againin jälleen lähdettyä soimaan, joudun melkein silmäkulmaa pyyhkäisemään. On se niin ihanaa musiikkia.

Jonas and I omaa ilmeisesti jo jonkinlaisen kulttisuosion kotikaupungissaan Kuopiossa, tämän levyn ansiosta se saattaisi tai ainakin sen pitäisi nousta suurempaan suosioon. Laulukieli on ongelma, koska tällaisella musiikilla bändi kilpailee suurten levy-yhtiöiden artistien kanssa, ei pelkästään Vehkeen ja Jukka Nissisen kaltaisten underground-suosikkien kanssa. Jonas and I:lla olisi mahdollista nousta nuorisonkin tietoisuuteen, mutta kilpailu nuorisomusiikissa on kova. Nuorisolla tarkoitan alle neljäkymppisiä.

Where from here ottaa yllätyksekseni kovan kiinnityksen vuoden kovimman levyn tittelistä, vähintään vuoden kovimman pop-levyn. Olen keväästä asti nimittäin ollut varma, että Vehje nappaa tämän vuoden ykkössijan suvereenisti, ilman kilpailua. No, väliäkö hällä, jonkun kylähullun rankkaamilla listasijoituksilla, ja vuotta on vielä jäljellä. Where from here on kuitenkin Jonas and I:lle sellainen uudelleenkäynnistys, että melkein tekee mieleni puhua uudelleensyntymisestä.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s