Suoratoistokatsaus : Harmaa, Ceased Sunfire, Maaginen teatteri, Nuorisopalatsi, Jason Rafael Laine

On hienoa olla someinfluensseri! Olen saanut runsaasti vinkkejä uusista orkestereista ja vanhojen tuttujen orkestereiden uusista biiseistä. Nykyaikana niitä on valitettavasti pakko kuunnella suoratoistosta, eikä se edelleenkään ole minulle luonteva tapa nauttia musiikista. Vaan minkäs teet. Dinosaurukset ovat kuolleet ja kivikausikin jo oli ja meni, pakko opetella uusia toimintamalleja.

Yhtye nimeltään Harmaa määrittelee itsensä saatteessaan sludge/doom metalliksi. Putosin kärryiltä eri metallityyleistä jo 80-luvulla ja 90-luvulla enää en edes yrittänyt ymmärtää mikä on mitäkin. Harmaan biisi Rajamailla on joka tapauksessa tehokasta ja jyrkkää junnausta, sekä armotonta karjumista. Menoa pehmennetään ainoastaan heleällä taustakuorolla hetkittäin. Kirjoitin taannoin blogissani, että karkeasti jaotellen populaarimusiikkia on kolmea laatua: sellaista jota kuunnellaan paikallaan istuen ja hiljaa, sellaista jonka tahtiin tanssitaan ja sellaista jonka tahtiin hypitään ja heilutetaan päätä. Harmaan edustama musiikki on hypnoottista transsikamaa, eli sopivaa viimeksi mainittuun tarkoitukseen. Sieluni silmin näen meren rannalle rakennetun nuotion, jonka ympärillä pitkätukat tanssivat Harmaata kuunnellen konsanaan kuin Tarzanin isot apinat bakkanaaleissaan. Harmaassa on jopa black metallin elementtejä, ja koska olen lähiaikoina jonkun verran tutustunut kyseiseen genreen tutustunut, Rajamaa kuulosti korviini helvetin hyvältä.

Hieman samoilla apajilla räimii myös Ceased Sunfire niminen orkesteri, mutta perinteisemmin. Sleepless-ep:n Black Sabbathin mieleen tuova massiivinen riffirock toimii kaltaiselleni 70-luvulle jämähtäneelle jytädiggarille. Kitaristi-laulaja-lauluntekijä Alen ääni on raakaa döddismurinaa, mutta laulua kuitenkin. Brutaalia kyllä, mutta laulua. Stoneriksi minä Ceased Sunfiren määrittelisin, mutta kuten sanottua, olen ollut metalligenreistä pihalla jo vuosikymmeniä. Sleepless on synkkää jynkytystä, murskaavien kitarariffien ja tuhdin kompin alta ei pieninkään valonsäde pääse tunnelmaa pilaamaan. Toimii.

Maagisen Teatterin uutta materiaali olen jo odotellut, vaikka Anssi Peuhkurisen Roll Over Peuhkurinen -julkaisu vähän aikaa sitten nälkää hetkeksi tyydyttikin. Nyt Maagista Teatteria on tarjolla yhden kappaleen verran ja albumikin on tekeillä. Toukokuun silmät on tunnistettavaa Teatteria. Se ei edelleenkään ole helppoa keskitien musaa, vaan kaikessa tutunkuuloisuudessaan haastavaa, ajatuksia herättävää ja keskittymistä vaativaa. Silti reipasta rokkia. Mukana on myös haitari, se on kiva lisä Teatterin suomirokkiin. On, vaikka vanhan vitsin mukaan herrasmies on sellainen, joka osaa soittaa haitaria, mutta ei soita…

Nuorisopalatsi panee jalalla koreasti uudella diskobiisillään Ottakaa mut kyytiin. Ei kannata säikähtää tuota disko-määritelmää, kyseessä on ihan perinteinen Nuoripalatsi-rokki, siinä on vain mukavaa tanssielementtiä mukana. Hieman kuin Juice Leskisen biisissä Nenästä verta, sielusta kultaa, mutta vähemmän päälleliimatusti. Nuorisopalatsin biisikynä ei tylsy, tämä on hyvää jatkoa edellisille julkaisuille ja toivottavasti jo loppukiri kohti tulevaa pitkäsoittoa.

Tämä suoratoistokatsaus on hyvä päättää edellisiin verrattuna aivan toisenlaiseen musiikkiin. John & Jason -duon toinen osapuoli Jason Rafael Laine on julkaissut soolobiisin When the candles are all blown out Siinä soi akustinen kitara ja laulu, siinä kuuluu elämänkokemus ja runsaat kilometrit. Herkällä aikamiehen äänellä laulettu, kaikesta makeudesta ja turhista krumeluureista karsittu kantriballadi on yksinkertaisesti kaunis.

Hyvä musiikki on hyvää musiikkia, vaikka sen kuuntelisi patterivetoisesta monomankasta tai viikko sitten ostetusta, mutta nyt jo vanhanaikaiseksi käyneestä älypuhelimesta. En silti tule koskaan ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät osta äänilevyjä. Tiedättekö muuten mikä on someinfluensserin ja blogikirjoittajan ero? Someinfluensseri saa valtavasti rahaa, kun tekee Instagram- tai Twitter-päivityksen, blogikirjoittaja kuluttaa valtavasti rahaa voidakseen kirjoitella juttujaan äänilevyistä. Koska ei suostu tyytymään suoratoistoon.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s