Anonyymit addiktit, tapaus Roskaprinssi

-Hei Mika.

-Hei.

-Taitaa olla polvi paranemaan päin? Kävit Lappeenrannassa lapsiesi kanssa?

-Juu, oli pakko. Sain lahjakortin Äksään.

-Lahjakortin? Mistä hyvästä?

-En tiedä. Se vain tuli jostain.

-Outoa. Kai sinä jonkun selityksen keksit sille?

-En tiedä. Ehkä Äksä yrittää lahjoa minut hiljaiseksi. Olen meinaan ympäri intterneettiä haukkunut niiden typeriä mainoksia. Levykäisiä, vinyköitä ja rahuleita. Saatana. Taisin jostain asiasta vähän reklamoidakin.

-Jahas. Nyt sitten varmaan lopetat firman haukkumisen?

-Päinvastoin! Haukun entistä enemmän, useammassa paikassa. Ja pahemmin. Jos saisin seuraavalla kerralla isomman lahjakortin.

-Nyt on kortti käytetty. Ajoit melkein 240 km autolla, että sait käytettyä 30 euron lahjakortin.

-Nii-in. Silkkaa säästöä.

-Mitä ostit lahjakortillasi?

-Noitalinna Huraan Roskaprinssi mini-lp:n. Puolen vuoden kestovitutuksen jälkeen viimein sain sen.

-Vitutuksen? Mikä Noitalinna Huraassa vituttaa?

-Ei bändissä mikään, mutta tässä Roskaprinssissä. En tajunnut, että se olisi pitänyt tilata ennakkoon. Kaikenmaailman hamsterit kerkesivät edelle ja se oli alta aikayksikön loppuunmyyty. Ei vanha pysty siihen vauhtiin, johon nykyisin vinyylilevyjen kanssa pitäisi. Onneksi Äksään oli ilmestynyt yllättäen yksi kappale ja varasin sen.

-No, taisi se kolmekymppiä bensakuluihin riittää. Onneksi olkoon säästäväisyydestäsi.

-Niin no, tuota noin.

-Eivät tainneet jäädä ostelut pelkkään Roskaprinssiin?

-Et kai sinä tosissasi kuvittele, että ajan 120 km päähän levykauppaan ja ostan sieltä vain yhden lp:n? Haloo nyt!

-Niin niin. Mitä muuta löytyi?

-Äksästä vähän jatsia. Aaltonen & Donner ja Koivistoinen & kumppanit. Ei muuta.

-Entä muualta? Sumasta?

-Niin juu, Suma tosiaan. Sieltä löytyi kaikkea tuikitarpeellista. Lapsille kassillinen mangaa.

-Entä itsellesi?

-Itselleni? En ymmärrä itseäni, mutta minun oli pakko ostaa kaksi Even lp:tä. Ja Kojon Rommia sateessa.

-Kolme vain. Ei tuo niin kauhiaa ole. Kojokaan.

-Eeeeei se nyt ihan siihen jäänyt. Loirin kolmas Leino-levy piti ostaa myös. Sitä paitsi siinä Kojon levyllä on Ulf Lundellin biisejä ja Kojo on muutenkin kova. Monta levyä hyllyssäni.

-Noin vähän kuitenkin ostit, hienoa!

-Ja sitten… tuota noin…

-Niin?

-Ostin neljä Pave Maijasen lp:tä?

-Neljä Pave Maijasta? Häh? Sinähän inhoat Pave Maijasta?

-Enkä inhoa. Joskus 15-vuotiaana ehkä inhosin. Mutta olen kohta viisikymppinen. Luojan kiitos, en enää nykyään ajattele samalla tavalla kuin 15-vuotiaana. Mistään. Paljon mistään.

-Mistä tämä tämmöinen mieliteko nyt ykskaks tuli?

-Kuunneltiin kakrujen kanssa Love-boksia menomatkalla ja sieltä tuli Fever. Se on jostain syystä aina inhottanut minua, mutta nyt kolahti. Ihan mahtava versio! Lisäksi olen jo pitkään ajatellut ostavani Maijasta. Ne sen 80-luvun suomenkieliset hittibiisit ovat alkaneet pyöriä päässäni.

-Ei ole pienen ihmisen elämä helppoa, ei.

-Ja ajattele äijän CV:tä. Wigwam, Hurriganes, Dingo. Royals, Rock’n’roll Band. Mistakes. Touhut Albert Järvisen kanssa. Aika harvalla on niin paljon meriittejä kuin Maijasella.

-Mutta vastapainona on sitten Yamma yamma ja joku Dingon lukemattomista comebackeista ja vaikka mitä.

-Totta kai pitkään uraan mahtuu kaikenlaista. Mutta sano minun sanoneen: kohta Pave Maijanen kokee uuden tulemisen ja hänen levyjään haalitaan kirppareilta ja levymessuilta. Nyt niitä saa joka paikasta puoli-ilmaiseksi, kohta ne maksavat maltaita.

-Ok. Ei tälle ostokatastrofillesi enää mitään mahda. Miten reissu muuten meni?

-Oikein kivaa oli. Teinitytöllekin sattui vastaanottokykyinen päivä. Lapsille tosiaan hommattiin kassillinen manga-sarjakuvaa. Tyttärelle piirustustarvikkeita taidekaupasta. Herneitä ostettiin ja 20 kiloa mansikoita. Donitseja aamupalaksi, sushia lounaaksi.

-Kun nyt teen laskelmia, niin kaikkine kuluineen, polttoaineineen ja ostoksineen, 30 euron lahjakortti tuli maksamaan sinulle noin 300 euroa. Taitaa olla maailman kallein Roskaprinssi tämä yksilösi.

-Älä jaksa! Joku hinta siitä on maksettava, että asuu landella. Ei täältä niin vaan kävellä lähimpään kivijalkaliikkeeseen ja takaisin.

-Olisi järkevämpää tilata levyt kotiin, eikä ”lähimpään” liikkeeseen.

-Mutta postikulut! Ja nyt oli tuo lahjakorttikin.

-Toivottavasti et enää ikinä saa lahjakorttia yhtään mihinkään. Taloutesi ei kestä sellaisia.

-Juuei. Säästäminen ei kannata.