Metakka – Greyhound

metakka_greyhoundNelisen vuotta sitten ilmestynyt joensuulaisen Metakka-yhtyeen debyyttialbumi Vapaa oli mainiota pohjoiskarjalaista folkrockia. Nykyaikaista folkrockia. Metakka yhdisteli taidepoppia, 80-luvun kotimaista uutta aaltoa, Dylania, springsteeniläistä mellencampilaisuutta ja kevyen progressiivisia elementtejä. Tuolloin pohdin, että radiosoittoa saadakseen Metakan pitäisi muuttaa tyyliään iskelmällisemmäski.

Onneksi bändi ei niin tehnyt. Tai onneksi ja onneksi. Nykyisin osataan iskelmän ja rockmusiikin yhdistely tehdä tyylikkäästi. Siitä ovat osoituksena esimerkiksi Aurinkokettu ja toinen joensuulaisorkesteri Taival. Metakka olisi varmasti pystynyt samaan. Metakka on kuitenkin tuoreella Greyhound cd-ep:llä muuttunut aiempaa haastavammaksi. Haastavammaksi, vaikkakin suoremmaksi. Rokimmaksi. Radiosoittoa ei Metakka Greyhoundin biiseillä saa

Metakka on Greyhoundilla naittanut aiemman 80-lukulaisuutensa 60-lukuun. Vaikutteet ovat vaihtuneet Springsteen-Mellencampista ensimmäisen britti-invaasion rokkareihin, sekä 90-luvun Oasis-johdannaisiin perinteenjatkajiin. Ep:n otsikosta huolimatta bändin laulukieli on edelleen suomi. Greyhoundilla on komeat, jykevät soundit ja rumpali Ville-Veikko Markkanen on taas onnistunut komeasti kansitaiteen kanssa.

Vaan se mainitsemani britti-invaasio. Meidän pieni kahvila -kappaleen lauluharmoniat ovat silkkaa Paperback writeria. Tai Rainia. Kaunis melodia, parhaiden pop-perinteiden mukaan. Kuin menneisyyden tripillä oleva R.E.M. Samaa 60-lukulaisuutta löytyy nimibiisistä. En usko olevani väärässä jauhaessani vuosikymmenten takaisesta musiikista Metakan vaikutteina.

Brittipopin lisäksi tulee tälläkin kertaa mieleen sama, kuin debyyttialbumilla. Kotimainen uusi aalto. Suuri illusioni on kuin Pelle Miljoona akustisena ja Sillan alle on sekin samaa genreä. Ikäiselleni, lapsuuteni punkin ja uuden aallon vaikutuksen alaisena viettäneenä, se on tietenkin pelkästään positiivista. Mutta onko se sitä nykyajan kuulijalle? Nuorisolle? En usko. Metakka ei ole nuorisomusiikkia. Metakka tekee musiikkia keski-ikäisille. Mutta me keski-ikäiset emme tavoita Metakan musiikkia, koska se ei soi radiossa. Metakka on nyt liian rock. Keski-ikäiset kaipaavat helpompaa musiikkia.

Metakka on uudistunut toisin kuin oletin, siis. Oletin, en toivonut. Mieluusti olisin Metakan rokimpaa soundia kuunnellut koko pitkäsoiton verran. Jäin silti kaipaamaan bändin debyyttialbumilla ollutta viulua ja etenkin Tuire Silvennoista. Jos Metakka on unohtanut viulun ja naislaulun mukanaan tuoman erityislaatuisuuden, se on surullista. Toivon suuresti, että mahdollisesti tulevalla pitkäsoitolla kuuluu sekä viulu ja naislaulu.

Metakan musiikki on musiikkia sille väestönosalle, joka ei koskaan tule kuulemaan Metakan musiikkia. Se on musiikkia radiota kuunteleville, mutta Metakka ei siellä soi. Me, jotka löydämme Metakan äänilevyn, olemme vähemmistö. Me olemme ne teini-ikäisen tasolle jääneet äänilevyaddiktit, joiden kulutuskäyttäytymisellä eivät muusikot tule enää ikinä toimeentuloaan hankkimaan. Metakka on radioon sopivaa popmusiikkia, joka ei soi radiossa.

Neljä vuotta on pitkä aika levyjen julkaisujen välillä. The Beatles julkaisi neljässä vuodessa seitsemän albumia. Ja sinkut päälle. Maailma muuttuu. Nyt pitää olla tyytyväinen, että fyysisiä levyjä ylipäätänsä julkaistaan. Odotan Metakan pitkäsoittoa, mutta en tiedä jaksanko odottaa sitä neljää vuotta. Jos mukana on Vapaalta tuttuja tyttö-poika duettoja, niin ehkä jaksan.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Metakka – Greyhound

  1. huumaa sanoo:

    Ja sit sie moitit joidenkin tosisolistien painotuksia, venytyksiä, tekstin rytmitystä, hmmm. Mutta laulajaan melkein tottuu jo kolmannen biisin kohdalla. Luultavasti tyyppi on äärettömän mukava ja rakastuisin oitis jos tapaisin. Ainiin, onkohan se täyttänyt edes kolmeakymmentä…

    • Mika sanoo:

      Muistaakseni kritisoin Hyvösen kieltämättä tottumista vaativat maneerit jo edellisen levyn kohdalla…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s