Pari vuotta sitten sitten Suonna Kononen oli minulle tuttu vain maakuntalehteen kirjoittaneena toimittajana. Sitten heräteostin Huojuvan Ladon levyn Rakkaus ja juuret. Sen jälkeen työtoverini kertoi fanittavansa Folkswagenia. Nyt hyllyssäni näyttää olevan toistakymmentä sellaista levyä, joilla Kononen ääntelee ja hän on käynyt soolokeikalla kirjastossamme. Joskus on itsenikin vaikea ymmärtää itseäni.
Suonna Konosen lauluääni tuntuu olevan kynnyskysymys siinä diggaako Huojuvasta Ladosta eli ei. Ymmärrän. Kononen ei ole Pavarotti, ei edes Sillanpää. Mutta Kononen on laulajana sympaattinen, aito, lämmin ja persoonallinen. Rehellinen. Huojuvan Ladon enemmän tai vähemmän uutta levyä Lauluja menneiltä kesiltä kuunnellessani tajusin, että Kononen on Suomen Willie Nelson. Sen tajuamiseen auttoi levyltä löytyvä On the road again cover. Joka on vallan mainio versio.
Niin. Olen pari blogimerkintää Ladosta kirjoittanut. Mitään uutta sanottavaa minulla ei bändistä ole. Sitten edellisen merkinnän Lato on saanut kelvollisesti silloin kaipailemaani radiosoittoa, Jussi & The Boys on versioinut Ladon coveroiman ja tältäkin levyltä löytyvän Virran Ola on vielä kuningas -biisin, televisiossakin on bändiä nähty. Valitettavasti tosin jonkun nolon sketsitähtösen seurassa. Mutta kuitenkin.
Lauluja menneiltä kesiltä sisältää sekä uusia että ennenjulkaistuja biisejä. Se ei kokonaisuutta häiritse. Tätä voi pitää Ladon kolmantena täysipitkänä äänilevynä. Levyn huippukohta on kappale Taaksepäin. Se löytyy alunperin Suomenhevonen -cd-sinkulta. Jos se olisi ilmestynyt oikeana vinyylisinkkuna, olisi se yksi hienoimmista tässä maassa ilmestyneistä neljävitosista. Minulla meinasi levyn kuuntelu tyssätä siihen, että kuuntelin tätä samaa kappaletta uudelleen ja uudelleen.
Jo mainitsemani Willie Nelson cover Tiellä taas on erittäin onnistunut veto. Ajan pojan kanssa aiheuttaa varmasti liikutuksen tunteita kaikille meille, joilla on poika. Aloitusbiisinä se on hyvä, koska siinä on puhaltimet mukana; vähän uutta Lato-fiilistä. Naisen kanssa duetoitu Sydänkesän vihreät niityt kuuluu levyn parhaimmistoon sekin. Hieman häiritsee, että biisi on äänitetty Ylämyllyllä. Vietin siellä kahdeksan kuukautta 24 vuotta sitten, enkä edelleenkään muistele paikkakuntaa lämmöllä. Maaseutumusiikia -kokoelmalta tuttu Kosmiset huolet on upea. Pidän myös Country comfort -versiosta. Hyvä oli Petri & Petterson Brasskin, mutta Lato jos mikä on oikeutettu tämän Eltonin biisin versioimaan. En tosin tiedä allekirjoitanko biisin sanoman. Ehkä. Viimeinen virsi menee onnistuneesti kantrista folkin puolelle ja Syksyn tähtien alla päättää levyn juhlallisesti.
Hyvä levy. Muuta en odottanutkaan. Rakkaus ja juuret on ehkä parempi kokonaisuus ja sillä on parempia rokkibiisejä, mutta yhtään en valita. Pelkästään Taaksepäin, Sydänkesän vihreät niityt ja Syksyn tähtien alla riittävät tekemään tästä hienon levyn ja muutkin biisit ovat hyviä. Hintansa väärti levy, harmi kun ei saa vinyylinä.
Rajatapauksia - Punnitsematonta puhetta 