Asun susi- ja tangorajan huonommalla puolella. Olen juntti. Heinähattu. Landepaukku. Bönde. Farkkuhaalari- ja banjomies. Traktoripiru. Tosin vihaan tuota navetanvintillä seisovaa Zetoria. Se edustaa kaikkea sitä, mikä maalaiselämässä on kurjaa. Se on iso, vaarallinen, tekninen ja äänekäs. Aina kun sen joutuu käynnistämään, on tiedossa jotain ikävää. Kaikkein parasta olisi, kun huoltaisin sen lunastuskuntoon haulikolla, perkele. Elämänlaatu paransi puolella.
Mutta tosiasiat on tunnustettava. Olen maalainen ja sillä hyvä. Siksi tilasin Suomen maaseutumusiikkiyhdistykseltä Maaseutumusiikkia vol. 1 -nimisen cd:n. Se sisältää suomalaista kantria eri artistien esittämänä. Lähinnä kantria. Mukana on muutamia tuttuja nimiä, eli Pekka Myllykoski & Jytäjemmarit, Hara Laukkanen ja Markojuhani Rautavaara. Muuten esittäjät ovat minulle tuntematonta jengiä.
Levyn selkeimmät hittibiisit ovat Huojuva Lato -yhtyeen loistava suomennos Virran Ola on vielä kuningas ja hieman hölmön taiteilijanimen omaavan Taryan (Tarja Hautamäki) Jalat alta. Etenkin ensinmainitun luulisi vetoavan kaikkiin meihin vanhoihin ja vielä vanhempiin jääriin tanssilavaromantiikallaan ja Taryan kappaleen fiilikset ovat nekin kaikille tuttuja. Jos eivät muualta niin jostain sieltä nuoruudesta ainakin. Soivatko nämä kappaleet Radio Suomessa? Mikäli eivät soi, kannattaa Ylen musiikkivastaavien herätä pikkuhiljaa. Myös Make Häkkinen & SeRiffin Turbaduuri tanssii on aivan ehdotonta radiokamaa, samoin The Milking Machinen Paltaniemen taa. Ja monet muutkin levyn kappaleet. Kevyet Mullat on muuten loistava bändinnimi.
Maaseutumusiikkia -kokoelmalla on ihmeen vähän perinteistä suomalaisen miehen itsesäälissä rypemistä. Jopa liian vähän, pitäisihän sitä kantrissa olla. No, on kappaleissa kuitenkin melankolinen tunnelma enimmäkseen. Sentään. Juha ja Jamaha -yhtyeen Vaarin saappaat liikkuu jo sillä rajalla, että mennään korniuden puolelle -tai sitten kyse on vitsistä-, muuten ei teksteissäkään ole mitään valittamissa. Osa lauluista on hauskoja, mutta mistään huumorimusiikista ei ole kysymys. Vaikka Tekosyyttöminen versio vanhasta tutusta Romanssista aiheutti hillittömän naurunpurskahduksen. Siinä lauletaan Katariinan suulla miten älyttömän rakastunut Munkkiniemen kreivi on häneen. Laulun voi halutessaan tulkita oivana parodiana nykyisin vallalla olevasta itsekeskeisyyden kulttuurista; mua vain yli kaiken sä rakastat…
Tällaisen levyn ostaminen on oikeastaan kansalaisvelvollisuus kaikille ruuhka-Suomen ulkopuolella asuville. Maaseutumusiikkia -levyä voi tilata suoraan tuottajalta, Suomen maaseutumusiikkiyhdistykseltä. Kotimaisen kantrin kuuntelu tekee varmasti hyvää laulukilpailujen ja pelkällä ulkonäöllään kauppaansa tekevien kertakäyttötähtien rasittamille korville. Näitä lauluja ei ole sävelletty ja sanoitettu dollarinkuvat silmissä.
Rajatapauksia - Punnitsematonta puhetta 