Graham Bonnet

Helmikuun alku, uutinen: Graham Bonnet Imatralle. Sitä on mentävä katsomaan, Yksi Suurista kuitenkin. Ai hemmetti. Jos ostan lipun, keikka peruuntuu. Tää on niin nähty. En mene. Mitä väliä. Jos nyt kuitenkin. Hmm. Aika rientää. En mene. Jos hämään onnetarta. Uskottelen, että en mene ja menen sitten kuitenkin. Näin teen. Maaliskuun 16. pvä. Keikka huomenna. Viime hetken päätös: ”Työtovereille kuskiksi.” Se juoni voisi toimia. Ehkä Bonnet ei sitten peru. Loistava idea.

Bonnet ei perunut. Pääsin sinne minäkin. Auto täynnä kirjastotätejä. Paikalle alkoi valua normaalin baariyleisön lisäksi ikiaikaisia heavyreliikkejä, mausoleumista nostetun näköisiä pitkätukkia. Lienevät viimeksi käyneet ulkomaailmassa 80-luvun puolivälissä. Taustalla pauhasi Motörhead, Judas Priest, Iron Maiden, jopa Gorky Park. Oikee meininki! Tämä mitään nuorisomusiikkia ole. Useimmat keikalla irroitelleet pään- ja nyrkinheiluttajat tarvinnevat alkuviikosta fysioterapeutin palveluksia.

Karua olla baarissa selvin päin. Onneksi seura oli hyvää. Tarkoitukseni oli rokkipolisoida keikka tyynesti takavasemmalta, mutta johan tädit ensimmäisen biisin aikana rynnivät liki eturiviin. Oli minun herrasmiehenä mentävä mukaan. Bonnet on vanha mies, mutta kyllä kurkusta vielä se ah niin tunnistettava karjunta lähti. Down to Earthilta tuli liki kaikki kappaleet, lisäksi Rainbowlta Bad girl ja Dion muistoksi Stargazer. Muuten meni kappaleiden alkuperä arvailuksi. MSG:tä, Alcatrazzia? Ei voi muistaa kaikkea. Into the arena soi ainakin, pääsi laulaja lepäämään. Loistavalta Line-upilta ei soitettu mitään. Bändi oli hyvä, Lacu Lahtinen on showmies ja toinen kitaristi oli poikkeuksellisen iso ja julmannäköinen äijä. Yöstä, ilmeisesti.

Ei valittamista. Menin katsomaan legendaa, legendan näin. Siinä sivussa kuulin nipun kaikkien aikojen parhaita heavybiisejä. Näitä ei analysoida, näitä rakastetaan. Ostin keikalta Forcefield IV:n Let the wild run free -lp:n vuodelta 1991. Mukana Bonnetin lisäksi mm. Cozy Powell, Don Airey, Bernie Marsden ja Mick Moody. Kelvollista kamaa, helppoa kuunneltavaa. Kun vielä mietin keikalle lähtöä, tilasin Bonnetin myös -91 ilmestyneen soolo-lp:n Here comes the night. Sillä ei ole heavyrokin kanssa mitään tekemistä. Soulahtavaa viihdettä, covereita. Semmoisenaan ihan hyvä. Tietysti jonkun A change is gonna comen versioiminen on tarpeetonta, Sam Cookea ei kukaan pysty ylittämään. Mukana on myös Only one woman. Lienee kolmas Bonnetin levyttämä versio kappaleesta, ensimmäinen on 60-luvulta. Kelpaa sitä uusioida, hieno biisi.

Hyvä kun lähdin. Bonnet on kuitenkin ihan paras ja eilisen jälkeen on uudet fiilikset kuunnella hänen levyjään. Kiitos.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Graham Bonnet

  1. Palanaki sanoo:

    Vähän jäi Stadin keikalta harmittamaan ettei sillä ollut Havaiji-paitaa päällä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s