V/A – Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt

mystiset_metsatyomiehetKuten Valtimon Seiska –kirjoituksessani mainitsin, on Suonna Kononen kirjoittanut kirjan suomikantrin historiasta. En ole sitä vielä lukenut, mutta sen soundtrackin kuuntelin.

Suomikantri on ollut minulle Freud Marx Engels & Jung. Ostin Rintaan pistää, sukat haisee, enkä pidä Jeesuksesta -debyytin heti tuoreeltaan. Sen ansiosta tutustuin outlaw-kantrin suurimpiin nimiin. Olen kranttu kantrini suhteen, mutta Guy Clark, Townes van Zandt, Emmylou Harris, David Allan Coe, Waylon Jennings ja vastaavat ovat ihan parasta. Tuoreimpana tulokkaana sarjassa on Colter Wall.

Vasta Huojuvan Ladon Rakkaus ja juuret -albumin sekä Maaseutumusiikin kokoelmien myötä huomasin, että suomikantri ei ole pelkkää Kari Tapiota. Nuoretkin muusikot esittävät sitä. Kantria tai kantrahtavaa iskelmää. Katja Härkin, Tarya, The Milking Machine, Kevyet Mullat. Malin veljekset, Country Express ja Vanha Isäntä eivät olleetkaan Freukkareiden ohella tuoreinta kotimaista alan musiikkia.

En usko olleeni ainoa, joka ei tiennyt ko. genrestä mitään. Tein aiheesta tutkimusta ystävieni parissa, ja kysyin heidän mielipidettään suomikantrista. Sain seuraavat vastaukset:

-Onko sellaista edes olemassa?
-Inhoan sitä.
-Matti Esko tulee ekana mieleen.
-En oikein osaa sanoa mikä on suomikantria. Valtaosa artisteista sujahtaisi sujuvasti iskelmään, jos poistaisi stilikansoittajan bändistä, ja lopuistakin on lyhyt matka suomirokin puolelle. Suomessa iskelmä-/tanssimusiikki on täyttänyt sen melakolia- ja haikailuosaston, joka toimii ameriikan-kantrin polttoaineena. Olisi taatusti menestys, jos joku alkaisi tehdä kantrikäännöksiä Amerikkaan jostain Elämän valttikorteista tai Viikonloppuisästä.
-Country Express. Tajuttoman hyvä, vaikka Gigge laulokin englanniks. Eki Liikanen ja Glabbi teki yhen ihan ok kantri-lp:n puokkiin. Tapsa Rautavaara teki ep:n, jolla neljä kivikovaa kantriklassikkoa. Ihan paras ever. Nurmion Kohdusta hautaan on aika kantria kans.

Suomikantria siis ei tiedetä olevan olemassakaan, sitä vihataan, se ymmärretään suomi-iskelmäksi, tai siitä harrastetaan sen verran aktiivisesti, että sitä pystyy jopa analyseeraamaan. Tai sitten sen suhteen eletään menneisyydessä, kuten minäkin pitkään tein.

Juhlavasti nimetty Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt – Poimintoja suomikantrin puolivuosisataisesta historiasta, tästä päivästä ja tulevaisuudestakin -kokoelma on sekava. Kun kerrataan tai uudelleenkirjoitetaan historiaa ja mietitään tulevaisuutta, eivät kaikki laulut voi olla silkkaa mahtavuutta. Kirjan soundtrackissa on kyse dokumentoinnista, ei pelkästään täysipainoisen kantrialbumin tekemisestä. Jotkut biiseistä ovat suorastaan noloja. Esimerkkinä Konosen ja Pajukallion versio juuri edesmenneen Kari Kuuvan Nukkekodista, jolle pitää tietysti antaa arvo jonkinlaisen suomikantrin katalysaattorina. Hölmö aikansa kuva se kuitenkin on.

Helismaan Balladi villistä lännestä Kevyiden Multien versioimana omaa Nukkekodin tavoin vain historianopetuksellista arvoa, biisi on vasemmalla kädellä sävelletty ja sanoitettu renkutus. Mainiot Beaumont rag ja St. Olav’s gate jäävät levyllä täysin ulkopuolisiksi, ne ovat mukana vain Doc Watsonin ja Tom Russellin takia.

Osa lauluista on ihan ok, osa mitäänsanomattomia, osa osuu suoraan tunteisiin. Mikko Alatalo ja Jussi Raittinen erottuvat levyltä tietenkin selkeästi, he ovat kannuksensa ansainneet jo vuosikymmeniä sitten. Kapa Ahonen on vanhaa kaartia hänkin, Balladi Seilin saaresta on onnistunut nostalgisointiballadi.

Tarja Merivirran hirmuisen tyylikäs bluesversio Dolly Partonien Jolenesta on jopa alkuperäistä parempi. Kinos-yhtyeen Sinisiipi on Tom Russellin Blue wing, jonka FME&J teki omalla tavallaan Lintumiehessä. Kinoksen versio on hieno, mutta koska Lintumies on tatuoitu selkäytimeeni, en pysty kuuntelemaan Sinisiipeä kertaamatta Myllykosken sanoitusta. The Milking Machinen Rämpimään on oiva tulkinta The Allman Brothersien Rambling manista. Tosin onomatopoeettinen nimi ja kertosäe tekevät versiosta vitsin.

Jouko Mäki-Lohiluoman Transitmies on stetson- tai lippalakkipäisten persvakomiesten laulu. Oikeiden miesten laulu. Niiden, jotka rassaavat autoja, korjaavat vuotavan vesijohdon, rakentavat talon. Minä en edes tiedä mikä Transit on. Pakettiauto vissiin. Transitmiehessä on kuitenkin äärimmäisen tunteellinen säkeistö, joka paljastaa kovimmankin persvakomiehen toisen puolen. Siinä lauletaan, että Transitin penkin pohjasta löytyy ”sun jättämäsi Xylitoli-Jenkki, kun ihanimman muiston sulta sain.” Tällaiseen herkkyyteen suomalainen mies parhaimmillaan pystyy!

Timo Hirvosen Vuonna -72 ei pärjää Anssi Kelan samasta vuodesta kertovalle biisille, mutta toimii hienosti. Hipp’n’Atten Hooker-boogie Poika Vorssanmaan on kunnon menobiisi, Tero Pulkkisen Helsingin yöhön vallan lupaava trubadurointi komealla kitaroinnilla. Riikka Rauhalan ja Katja Härkinin Viileää viiniä (ja lämmin kesäyö) kuuluu levyn parhaimmistoon Tarja Merivirran Jolenen ohella, vaikka kantrin kanssa on vähän niin ja näin. Jos tämä ei iskelmäkansaan uppoa, niin sitten ei mikään. Jos näiltä naisilta on albumi olemassa, niin ostan.

Levyn ehdottomasti paras, koskettavin ja kaikin puolin upein esitys on Takkulan baari -albumilta tuttu Pekka Myllykosken ja Huojuvan Ladon Kantripaskaa. Suonna Konosen suomennos Waylon Jenningsin Outlaw shitistä on niin komea testamentti Pekka Myllykoskelle, että kymmenienkin soittokertojen jälkeen joudun sen edelleen tippa silmässä kuuntelemaan. Suonna on tehnyt täydellisen sanoituksen ystävälleen Pekalle, ja Pekan tulkinta siitä on hauraudessaan täydellinen.

Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt on siis Suonna Konosen ja Olli Nurmen samannimisen kantrihistoriikin soundtrack, ja sellaisena se on otettava ja arvosteltava. Kotioloissa kuuntelen tämän levyn seuraavan kerran, jahka saan kyseisen kirjan käteeni. Mutta autoilumusiikkina tämä on täydellistä, tulen käyttämään sitä pitkän työmatkani viihdykkeenä vielä monta kertaa.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista, Lukemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s