Heikki & Haukat – Lauluja lentämisestä

Minun on hieman uskaliasta kirjoittaa Heikki & Haukat -orkesterin levystä Lauluja lentämisestä, koska olen tehnyt työperäistä yhteistyötä niin bändin pomomiehen Heikki Pöyhiän kuin basisti Pekka Rannan ja kosketinsoittaja Lauri Kuosan kanssa: se on luultavasti turpakeikka tiedossa, jos levyn haukun. En kuitenkaan halua olla kirjoittamatta, koska olen jo monesti aiemmin rääpinyt äijien levytettyä tuotantoa. Jopa kolmikon teatteriuraa olen sivunnut taannoisesta Juice-musikaalista kirjoittaessani. Turpakeikka se olisi toisaalta sittenkin, jos en levystä mitään kirjoita. Otan mielummin selkääni jostain, jonka olen tehnyt kuin jostain, jonka olen jättänyt tekemättä.

Heikki Pöyhiä on yksi tämän valtakunnan parhaista laulajista ja lennokkaimmista kitaristeista. Pöyhiän soittotyyli etenkin livenä on hyökkäävä, suorastaan pöyhkeä. Siinä on sitä paljon puhuttua vaaran tuntua. Twilightningin matkassa hän on kiertänyt maailmaa Japania myöten ja Imatran teatterissa hän osoitti olevansa huikaisevan hyvä komedianäyttelijä. Yhdessä Rannan kanssa hän on Riverdog Samsonissa tehnyt kaksi loistavaa synkästi progahtavaa rockalbumia, joista ensimmäisellä soittaa myös Haukkojen kovakätinen, mutta groove rumpali Mikko Kupiainen. Pöyhiä ja Ranta ovat myös ilmeisen pysyvä hired hand -kaksikko Janne ja Jari Pätilän progebändissä Aching Hands, jolta on ilmestynyt jo kolme albumia. Pöyhiä ja Kuosa soittavat myös kaksi levyä tehneessä George Cloudyssa, koko nelikko löytyy vaihtelevasti Avaruusaseman levyiltä ja niin edelleen ja niin edelleen. Miehet ovat monessa mukana, koska soittajan leipä on maailmalla pieninä palasina.

Lauluja lentämisestä on onneksi hyvä, eli välttynen selkäsaunalta. Oletin levyn olevan laulelmallisempi, pelkäsin Pöyhiän ja kumppanien lipeävän jopa liian iskelmälliseksi. Pelkoni oli turha, jo aloitusbiisi Sinatra sai minut huokaisempaan helpotuksesta. Että ainakaan liian helpoksi Heikki & Haukat ei ole langennut.

Levyn biisit voi jakaa kolmeen kategoriaan: radiokelpoista suomipoppia (suomisoulia ja -reggaeta yhdistelevä Lentopäivä, 90-luvun paisuttelevan brittipopin kaikuja omaava pianoballadi Leija, modernihko ja menevä kitarapop Tulvaportit), kunnianhimoista progehtavaa taidemusiikkia (Sinatra, kerrassaan ihastuttava ja upea Linnut palaa Kesolaan, huikaisevan kaunis Seilonin matkustaja ja levyn päättävä surullisen juhlava Seppele) ja rankempaa rokkia (jykevä jyräys Siipiveikko ja Kolmannen Naisen rajuimmalta osastolta kuulostava Piru).

Omaan makuuni levyn parasta antia ovat Linnut palaa Kesolaan, Tulvaportit, Leija, Siipiveikko, Seilonin matkustaja ja Piru. Ja mitä tätä turhaan peittelemään, myös Sinatra ja Seppele. Ainoastaan Lentopäivä aiheutti lievää ärsyyntymistä: ei voi noin hyvä fiilis ihmisellä olla, saatana! Kertsi, Billie Holidayn ja vinyylilevyjen mainitseminen onneksi pelastavat biisin. Synkkänä miehenä olisin silti halunnut kuunnella sen tilalla bändin livenä soittaman kappaleen Asemalla. Vaan jos Heikki tai jopa Heikki & Haukat kokonaisuudessaan on noin onnellinen, ei se minulta pois ole.

Lauluja lentämisestä on monipuolinen, mutta yhtenäinen teos. Siinä on jykevää ja tiukkaa soittoa ihan biisistä riippumatta. Ammattimiehet näyttävät osaamistaan, kukaan itseään korostamatta. Heikki & Haukat on bändi, ei Pöyhiä ja taustaorkesteri. Koska Lauluja lentämisestä on toistaiseksi julkaistu vain suoratoistossa, en kansitekstien puuttumisen takia tiedä keitä kaikkia sillä perusnelikon lisäksi on mukana. Saksofoni siinä soi ja Lentopäivässä on muitakin puhaltimia. Pöyhiä on todennäköisesti tehnyt itse kaikki biisit ja osoittaa täten olevansa paitsi loistava muusikko, myös loistava lauluntekijä. Toki hänen biisintekokykynsä on tullut tutuksi jo aiemmilta julkaisuilta.

Hyvä, jopa erinomainen levy on Lauluja lentämisestä. Eikö mikään levy-yhtiö ymmärrä tarttua näin paljon kaupallista potentiaalia omaavaan teokseen? Jos saan lottovoiton tai kirjastoalalla palkat paranevat, rupean itse äänilevymoguliksi tai vähintään mesenaatiksi, että saan oikean levyn tästä käsiini. Taitaa olla turha toive, ainakin palkan paranemisen odottelu.

Advertisement

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Heikki & Haukat – Lauluja lentämisestä

  1. huumaa sanoo:

    No tietenki, kukin tyylillään🤪 Lentopäivähän on levyn, Suomen sekä maailman toiseksi paras biisi ikinä. Hyvänä päivänä tilanteeseen sopiva ja todenmukainen, huonona antaa toivoa paremmasta. Ajattelen kesäbiisiksi, kuuntelen sujuvasti myös talvella. Toki oisin toivonut myös Asemalla-biisin levylle, ainoan kuuntelun perusteella ihana. Sori, että sotken _ihanaa_ siun blogiin, mut elämä on <3

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s