Ville Miettinen – Toivoton romantikko

Kun Ville Miettisen debyyttialbumin Toivoton romantikko avausbiisi Lento historiaan hapuilevasti alkaa, tulee väistämättä mieleen Kari Peitsamo. Ehkä biisi jopa kertoo Kari Peitsamon Skootterista. Kun toisen biisin nimi on Ränttätänttämies ja sekin on silkkaa Skootteria ja Status Quoa, ei yksi Miettisen suurista vaikuttajista todellakaan jää epäselväksi. Vaikka Miettinen laulaa olevansa Liian sekaisin, ei hän onneksi niin sekaisin ole kuin Peitsamo nykyisellään.

Ota siis Kari Peitsamo ja Status Quo, lisää joukkoon Billy Bragg, Se ja Yari, Woude, Keba, Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut ja Ne Luumäet, mausta ripauksella bluesia ja folkkia, pane koko hoito Tehosekoittimeen, saat Ville Miettisen. Ei Miettinen mikään kopio silti ole. Hän on itsensä 80-lukulaisessa suomirokissa ja folkissa marinoinut nuori mies, joka tekee omaa juttuaa ylpeästi pää pystyssä, juuriaan arvostaen. Se tuntuu hurjalta, kansikuvan mies näyttää alle kolmekymppiseltä.

Kuulen ikäni takia aina 80-lukua vähän siellä sun täällä, ehkä liikaakin, mutta Miettisen kanssa ei tarvitse vatvoa. Niin paljon hän tuolta kultaiselta vuosikymmeneltä kuulostaa ja niin suoraa perinteistä suomirokkia hän on. Hän on taiteilija kuin suoraan 80-luvun alusta, sellainen edellisellä vuosikymmenellä punkin ansioista musiikillisen heräämisen kokenut laulaja-lauluntekijä. Yhdessä biisissä lauletaan jopa Ratsiasta ja Woudesta.

Kuten levyn nimi kertoo, on Miettinen romantikko. Sellainen herkkä runopoika, josta tytöt tykkäävät aina siihen asti kunnes tajuavat, että se ei osaa korjata autoja, ojittaa suota eikä rakentaa taloa. Ja onneksi ei osaa, ilman herkkiä runopoikia emme saisi kuunnella tällaista musiikkia. Vaikka Miettinen on herkkä, on levyllä myös varovaista musiikillista huumoria: Tuntuu kuin soittaisin Mötley Crüessa etenee ei suinkaan kasariheavyna, vaan reippaana kantrijollotuksena. Levyn akustiset biisit ovat Jukka Nissisen äänittämiä ja päätösbiisi Oishan se kivaa onkin silkkaa Nissistä.

Toivoton romantikko on pelkkää hyvää fiilistä ja pelkkiä hyviä biisejä. Vaikka se on täynnä kaipuuta, melankoliaa ja ainakin ikäiselleni suurta nostalgiaa, huokuu siitä koko ajan hyvä mieli ja soittamisen ilo. Miettinen ei angstaa tai ole pakonomaisen tekopirteä, hän on oikeasti ilon ja positiivisuuden sanansaattaja. Hän on selkeästi oma itsensä ja se jos mikä on voimavara. Toivotonta romantikkoa kuunnellessa ei kellään voi olla paha mieli. Paikoin ehkä lämpimän surumielinen, mutta ei hetkeäkään paha.

Advertisement

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s