Vehje – Freelancer

Maailma palaa, mutta elämä hymyilee: Vehkeeltä ilmestyy uutta musaa! Kolmen biisin digisingle Freelancer julkaistaan 6. toukokuuta, mutta maailman kovimpana Vehje-fanina sain kuunnella biisit etukäteen. Ehkä meille Vehje-faneille pitäisi keksiä toisiamme yhdistävä nimi. Vehettäjä, vehkeestäjä, vehkeilijä? Tai ehkä pitäisi perustaa Vehje-kerho ja sille alajaostoja, jäsenille Vehje-passi? ”Olen perustanut Vehje-kerhon alajaoston Melkoniemeen, sen nimi on Vehkeestä. Olen sen ainoa jäsen.”

Viime vuonna Vehje tuli tyhjästä ja otti Terveisiä-ep:llään suvereenisti vuoden levyn tittelin listallani. Terveisiä oli kaikessa metelöinnissään ja hauskuudessaan raikas tuulahdus jostain kaukaa, ajalta jolloin kesäpäivät olivat aina aurinkoisia ja talvet lumisia. Se antoi äänen uudelle sukupolvelle savo-karjalaisia, Heikki Turusen, Jaakko Tepon ja Sakari Kuosmasen vaikutuspiirissä kasvaneille.

Vehje ei ole uudistunut eikä korjannut ehjää, uusi single on sitä samaa laadukasta ja tiukasti soitettua möykkää kuin Terveisiä. HC, heavy, metalli, laulelma. Niistä on Vehje tehty. Soundit ovat hemmetin hyvät, kitarat kuulostavat metalliriffeistä huolimatta lämpimiltä ja Niko Taskinen huutaa aggressiivisesti, muttei pelottavasti.

Vehje tiivistää taiteilijoiden tunnot kahdelta viimeiseltä surkealta vuodelta sinkun nimibiisillä: ”Minä mielummin myyn ihteni kuin jatkan tätä ihteni myymistä!” Mahotonta meininkiä kertoo varmaan kaikille lapsuudesta tutusta markkinameklarista: ”Mitä lähtee kahteen kymppiin”, ja sen jälkeen lyödään karkkipussin päälle toinen karkkipussi ja jos jonkinsorttista patukkaa ja Fazerin parhaita samaan hintaan. Kolmas biisi Palkinto on verrannollinen Jukka Nissisen hittiin Suomalaiset keittää kahvit, se tiivistää samalla tavalla jotain olleellista suomalaisesta mentaliteetista. Nauroin vielä kymmenennelläkin kuuntelulla.

Vehje on kova! Vehje on rules! Jos maailma ensi syksynä on vielä radallaan, saamme nauttia tätä herkkua albumimuodossa. Siihen asti voimaannun näillä kolmella biisillä, ja jos maailma ennen sitä räjähtää, aion taivaan portilla sanoa jumalten nektraria tervetuliaismaljaksi tarjoavalle Pietarille: ”No pane puol kuppia.”

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s