Maustetytöt x Agents

Ihastuin taannoin Maustetyttöihin kuultuani kappaleen Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään, ja ostin sen innoittamana bändin debyyttialbumin. Kyseistä biisiä ei sitten sillä levyllä ollutkaan, mutta se on silti hyvä. Seuraavalta albumilta kappale myöhemmin löytyi, ja nyt uutena versiona Maustetyttöjen ja Agentsien yhteiseltä neljän biisin mini-lp:ltä.

Maustetyttöjen ja Agentsin kombinaatio ärsyttää varmasti rautalankapuristeja ja tanssilavoilla sinisiä huiveja heiluttavaa humppakansaa. Mimmit yleisössä käyvät ehkä kuumina, mutta eri tavalla kuin Jorma Kääriäisen aikaan. Myönnän itsekin Salatun surun ensimmäistä kertaa soidessa olleeni hieman hämilläni. Että nyt ei oikein toimi, Maustetyttöjen flegmaattisuus ei tähän biisiin sovi. Vaan jo toista kertaa levyn pyöräytettyäni muutin mieleni. Lopullisesti version erinomaisuus asettui kontekstiinsa siitä tehdyn hienon Ilkka Koivulan tähdittämän videon myötä. Biisi on tietenkin liian tuttu, mutta koska Esa Pulliaisen tapa on kierrättää biisejä, on tietenkin järkevintä kierrättää parhaita biisejä.

Levyn loput kolme biisiä toimivat hienosti jo ensimmäisellä kuuntelulla. Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään on saatu hyvin tuunattua agentsiksi, ja se tuo biisille tarvittavaa lisäarvoa, alkuperäisen hyvyydestä huolimatta. Biisissä Tein kai lottorivini väärin Agents joutuu haastamaan itseään epämukavuusalueella, mutta selviytyy siitä puhtain paperin. Ehkä biisi olisi kaivannut hitusen enemmän agentsia, mutta hyvä näinkin. Kirje toimii täysin heti, se ei tarvitse Salatun surun tavoin mietintäaikaa.

Kaikenlaista parranpärinää Maustetyttöjen ja Agentsin yhteistyö on saanut aikaan. Vaan jo Topi Sorsakoski Baddingin seuraajana aiheutti kuohuntaa. Itse olin pettynyt Jorma Kääriäisen tullessa Sorsakosken jälkeen mukaan, vaikka myöhemmin myönsin, että valinta oli onnistunut. Vesa Haajan aikaiset levyt ovat jääneet itselleni vieraiksi, Ville Valon kanssa tehtyä levyä useammin tulee palattua Sorsakosken aikaisiin, mutta Maustetytöt x Agents on hyvä, onnistunut ja raikas yhdistelmä. Toivottavasti combo tekisi myös lp:n, ominaisuuksiensa yhdistelemistä syventäen.

Nautin ajatuksesta, että tämä kokoonpano esiintyy kesällä tanssilavalla humppakansan edessä. Maustetytöt ei todellakaan ole yhtä hymyä oleva ja yleisöä mielistelevä iskelmätähti, kontrasti perinteiseen tanssilavahelveteissä leipäänsä tienaavaan tv:stä tuttuun koko kansan Tanja-Tuulikkiin tai Esko-Pekkaan on melkoinen. Siskosten laiskuuden energia ei välttämättä tanssikurssit käyneille tempoja kellottaville tangontaivuttajille kerrasta välity.

Minulla on kaikki Agentsin levyt ja molemmat Maustetyttöjen levyt ja tämä mini-lp tekee kunniaa molemmille bändeille. Levy on tehty tosissaan ja arvokkuudella, toisiaan kunnioittaen. Täydet pisteet Pulliaiselle ja Agentsille siitä, että Maustetytöt on levyllä pääosassa, vaikka Agentsin kilometreillä homma olisi voinut olla toisinkin. Esa Pulliainen on nero, ainakin valitessaan orkesterilleen solisteja.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Maustetytöt x Agents

  1. Jarmo Keränen sanoo:

    Näin ”setämiehenä” en ole tähän päivään mennessä tajunnut neitojen erinomaisuutta. Ne pari kertaa mitä olen heitä yrittänyt kuunnella, olen joutunut lopettamaan minuutin kuluttua. Todella rasittavia. Eniten ihmetyttää se, että lähes kolmekymppiset naiset käyttäytyvät kuin rippikouluikäiset. Tämän Agents projektin aion jättää kuuntelematta. Minulle riittää Agents Somerjoen ja Kääriäisen vuosilta. Sorsakoski kausi ei ole koskaan mennyt perille!

  2. Henri Riekki sanoo:

    Itsekään en alussa sietänyt Maustetyttöjä, mutta keikoilla käytyäni huomasin, että ovat livenä Suomen kärkikastia. Paljon parempia kuin levyillä, ja vain kahden ihmisen voimin. Sävellykset tarttuvia ja levyillä kaikki biisit vahvoja. Minusta käyttäytyvät hillitysti ja ikäistään vanhemman oloisesti. Agentseista minulle mieluisimmat kaudet oli Somerjoen ja Sorsakosken kausi, Sorsakosken kausi se legendaarisin. Näistä uusimmistakin vedoista olen tykännyt, Pulliainen luo aina oman taikansa. Jossain vaiheessa ihmisiltä katoaa kyky omaksua uutta musiikkia(kin), yleensä alle 40-vuotiaana, siksi jupinaa on kuulunut, eikä siitä voi ketään syyttää. Saattaa minullekin tämä bändi olla viimeisiä, mitä omaksun. Suurin osa katsojista tulee tykkäämään näitten yhteistyöstä livenä, sen osaan ennustaa nämä nähneenä

    • Mika sanoo:

      Osa kuulijoista tuntuu odottaneen, että Maustetytöt ja Agents kuulostaisivat joltain muulta kuin Maustetytöiltä ja Agentsilta. Se on vähän erikoista. Paras näkemäni kommentti oli pettymys siitä, että ”tekivät coverbiisejä, eikä omaa musiikkia”. Onhan se rajua, että Agents levyttää coverbiisejä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s