Jaa Ei Tyhjää Poissa

Miltä kuulostaa bändi, jota voisi kuvailla valtakunnallisen ramopop-järjestön HC-osaston heavy rock -kerhon Kolmas Nainen -alajaostoksi? Orkesteri, joka on niin selkeää suomirokkia, että varmasti kuulostaa tutulta jokaiselle yli neljäkymppiselle? Sellaiselta kuulostaa Jaa Ei Tyhjää Poissa -niminen bändi.

Vaikka JETPn debyyttialbumi on hengeltään ja tunnelmaltaan perinteistä suomirokkia, on se kehittänyt tutuista aineksista hyvinkin monipuolisen sopan. Esimerkiksi aloitusbiisi Tavallinen ihminen on kovaa heavyriffi-jytinää ja Guernican intro vie ajatukset Pitkä kuuma kesä -elokuvan 80-lukulaisiin tunnelmiin. Fantastista on silkkaa paulihanhiniemeä ja punk sekä uusi aalto kurkkivat jatkuvasti biisien taustalla. Mikään Ne Luumäet -tyylinen hauskanpito-orkesteri JETP ei selkeästä ramopop-pohjasta huolimatta ole. Tunnelma on hyvinkin vakava, ja esimerkiksi Täysikuussa kumarretaan jopa Dead Kennedysin suuntaan, Poltetun maan taktiikassa mennään hämmentävän funkisti. Heavy, metalli ja jopa hard core kuuluvat biiseissä, mutta musiikin perusta on kuitenkin The Undertones-Stiff Little Fingers-The Jam -akselilla.

JETPn biisintekijä ja kitaristi Jyrki Rinne-Nirva on minulle tuntematon suuruus, samoin rumpali Niko Tammisto ja basisti Tomi Liias. Laulaja Michka Hoffrén sen sijaan on tuttu 70-luvun Vihannesten kitaristina ja Mantelikalan pääjehuna. JETPssa hän on ”vain” laulaja, ja mikä on ollessa, sillä jo Mantelikalan edellinen fyysinen julkaisu Karpolla oli asiaa osoitti, että Hoffrén on kehittynyt vakuuttavaksi ja persoonalliseksi tulkitsijaksi. Tämä levy lisää hänen uskottavuuspisteitään entisestään. Sen verran tiukka ja tehokas orkesteri JETP on, että bändihistoriaa on varmasti kaikilla soittajilla runsaasti takana.

Ei JETPn debyyttilevy mikään veret seisauttava klassikko ole, mutta onpahan perhanan mainiota kuunneltavaa. Autossa, illanistujaisissa, kotisohvalla maatessa. Hyviä melodioita, hyviä riffejä, hyvä meno. Soundit ovat kirkkaat, terävät ja selkeät. JETP on omalla sarallaan verrattavissa perinteisiin Pirates, Hurriganes ja Peer Günt -tyylisiin perusrockbändeihin, joita jokainen uusi sukupolvi tarvitsee. Koskaan ne eivät ole muodissa, mutta aina niille löytyy diggareita.

Jaa Ei Tyhjää Poissa esittää musiikkia, joka on 2020-luvun viisikymppiselle samanlaista peruskauraa ja selkäytimeen tatuoitua oman elämän ääniraitaa kuin The Beatles ja The Rolling Stones 60-luvun teineille.

Advertisement

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s