Lasten Hautausmaa – Kevät

Annoin Lasten Hautausmaalle jo vuonna 2016 korkeimman mahdollisimman arvonimen: Suomen Noitalinna Huraa! Olen ostanut kaikki bändin viisi albumia, sekä yhden kymppituumaisen. Pidän Lasten Hautausmaasta suuresti, mutta jostain syystä levyt ovat muutaman kuuntelun jälkeen jääneet lähinnä kalsarikänni-iltojen ääniraidoiksi. Jo toisen lp:n jälkeen ajattelin, että nämä kaksi riittävät minulle. Vaan liha on heikko.

Lasten Hautausmaa oli valmis bändi heti ensimmäisellä albumillaan. Ehkä sen takia myöhemmät julkaisut jäivät vähemmälle kuuntelulle, ne olivat pelkkiä jatko-osia. Soitto oli upeaa ja biisit hyviä, mutta homma tehtiin niin selväksi kahdella ensimmäisellä albumilla, että bändin ei tarvinnut enää kehittyä.

Orkesterin tuoretta albumia Kevät en enää heti tuoreeltaan hommannut, mutta ostin sen kuitenkin taannoin, kun jotain oli saatava. Ja onneksi ostin. Keväällä Lasten Hautausmaa on noussut kaipaamalleni seuraavalle tasolle. Vaikka bändin kaikki levyt ovat hyviä, on Kevät selkästi paras. Jotain on tapahtunut, joku on nyt naksahtanut paikoilleen. 70-lukulaisen Lumiukon tärähtäessä soimaan olen myyty mies. Pilvipoutaa saa jo melkein hurraamaan.

Lasten Hautausmaa on Keväällä siinä huikeassa hetkessä, jossa kaikki toimii. Sävelkynä on terävöitynyt, soittoon on tullut lisää voimaa ja laulaja Kristiina Vaaralle päällekäyvää itseluottamusta. Kosketinsoittimet ovat saaneet kitaroiden rinnalla entistä enemmän tilaa, soundi on tasapainossa. Kaikki on nyt lite bättre. Tai mycket. Paras esimerkki tästä on rajusti rokkaava Puiset nuket. Lauri Viita -viittaus on aina rautaa: ”Hei Kukunor, Hei Kalahari!”

Uudesta vaihteestaan, suorastaan uudelleensyntymästään huolimatta Lasten Hautausmaa ei ole menettänyt tippaakaan siitä lapsenomaisuudestaan ja hellyyttävästä amatöörimäisyydestään, joka sillä aina on ollut. Hyvä esimerkki tästä on herkkä Suovilla ja lähes pelottava pianoballadi Koti. Ja esimerkiksi Unenmusta voisi olla miltä tahansa aiemmalta albumilta. Kaikki on nyt vain enemmän kohdallaan. Bändi ei myöskään pelkää tehdä Laatikon kaltaista outoilua kaikkien hittivetoisten biisien väliin.

Hieno levy, bändi varmasti itsekin tietää sen. Mahtavaa, että edelleen löytyy orkestereja, jotka antavat itselleen aikaa kehittyä ja kasvaa. Liian moni laittaa pillit pussiin jo ensimmäisen levynsä jälkeen, kun mitään uutta annettavaa ei enää ole. Lasten Hautausmaa on nyt niin kova orkesteri, että se taistelee tasaväkisesti ja rakkaudella Amurin kanssa Suomen iskelmäkuninkuudesta. Tällaista on musiikki silloin, kun sitä tehdään suoraan sydämestä.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s