Äänilevyaddiktin päiväkirjasta, osa 35

En ole kirjoittanut blogimerkintää kolmeen viikkoon. Kertaakaan 11 vuoden blogihistoriani aikana en ole pitänyt näin pitkää taukoa. Tauon syy ei ole sanomisen tarpeen loppuminen, vaan väsymys.

Yhtä lyhyttä tyventä lukuun ottamatta työpaikallani jo kolme vuotta jatkunut matalapaine ja -lento alkaa viimein näkyä kaikissa tekemisissäni. Jopa vapaa-ajalla. Mikään ei huvita, mitään en jaksa. Kaikkein vähiten jaksan typeryyksiä, jonninjoutavia narinoita ja pahan mielen kylvämistä. Korona-aika on muuttanut asiakastasapainoa, liian moni tutuista vakiasiakkaistamme loistaa edelleen poissaolollaan. Heidän tilalleen on tullut erikoisjengiä. Erikoisjengin ainoa hyvä puoli on se, että heidän ansiostaan tein lopullisen päätöksen vuorotteluvapaan hakemisesta.

Musiikkia sentään vähän jaksan. Black metal -innostukseni sai tällä viikolla päätepisteensä Darkthronen A blaze in the northern sky -lp:n muodossa. Nyt sitä genreä on hyllyssäni tarpeeksi. Tai no, Mayhemin De mysteriis dom Sathanas on vielä tilauksessa, mutta se taitaa jäädä saamatta. Darkthrone on kova, se liikkuu mustassa metallissaan musiikki edellä, se ei ole osallistunut niihin lapsellisiin ja/tai hengenvaarallisiin oheistoimintoihin, joista genre on suurelle yleisölle tuttu. Tarkemmat speksit noista oheistoiminnoista löytyy vaikka Jukka Nissisen kappaleesta Kirkonpolttaja.

Jos laulajan nimi on Oz Osborne ja bändin debyytialbumin ensimmäinen biisi on nimeltään Black sabbath, mikä on orkesterin nimi? Se on tietysti Coven, jonka vuonna -69 ilmestyneet Witchcraft destroys minds & reaps souls -albumin ostin Kaaoksen ruhtinaat -kirjan uudelleenlukemisen innoittamana. Mainoslause kertoo Covenin olevan ”bändi joka toi okkultismin rockmusiikkiin”. Heh, niin kai sitten, vaikka diabolus in musica on aika vanha keksintö… Covenin albumin b-puolella on kyllä jonkin sortin musta messu, sitä tuo mainoslause kai tarkoittaa. Se messu kuulostaa lähinnä Monty Pythonin sketsiltä, toivottavasti Saatanalla on huumorintajua. A-puolen musiikki on mainiota aikansa psykedeelishenkistä poppia. Mutta että okkulttista? No way. Jos mystisyyttä tai maagisuutta musiikkiinsa kaipaa, on Graham Bondin Holy magick vakuuttavampaa kamaa. Ei Witchcraft huono lp ole, mutta ei se ole myöskään mystinen tai pelottava. Alan olla huolissani itsestäni.

Onneksi posti toi tänään kaksi soul-lp:tä, Charles Bradleyn Changesin ja Victim of loven. Säilyy valon ja varjon tasapaino levyhyllyssä. Enää puuttuu äijävainaan debyytti, niin on koko tuotanto hallussa. Tällä viikolla ostin myös Pekko Käppi & K:H:H:Ln Aamunkoin, vaikka päätin jo edellisen levn kohdalla levyhyllyni Käppi-osaston olevan riittävä. Erehdyin kuitenkin katsomaan Käpin haastattelun Metson musiikkiosastolta, ja panin levyn saman tien tilaukseen. Zappan You can’t do that on stage anymore -sarjan viimeisen osan sain viimein, siinä on pornolauluja. Monster Magnetin Dopes to infinityn ostin, koska oli pakko saada Äksän leimat täyteen. Suonna Konos -kokoelmani täydentyi Tuhatkaunon Painokoneet seis! -cd:llä. Robert Plantin ja Alison Kraussin uusin levy oli ennakkotilauksessa, mutta sitä en ilmestymispäiväksi saanut. Koronat ja brexitit ja muut paskat ovat sekoittaneet logistiikankin.

Nyt on kuitenkin viikonloppu ja ahistaa vähemmän. Soulit soi, takassa on tuli ja maanantaina posti tuo Plantin ja Kraussin.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s