-Hei Mika.
-Hei.
-Mitä helevetin möykkää sinä kuuntelet?
-No sitä justiinsa.
-Niin?
-Helevetin möykkää. Barathrumia.
-Black metallia? Sinä?
-Kyllä. Legions of Perkelettä. Ostin tänään.
-Ostit? Miksi ihmeessä?
-Katsoin Areenasta neliosaisen aiheeseen liittyvän dokumentin ja innostuin.
-Sinä, paatunut tapakristitty, innostuit black metallista?
-Kyllä.
-Mikä siinä dokumentissa oli sellaista, joka laukaisi ostoreaktion?
-Se, että nyt jo keski-ikäiset, ikäiseni, haastateltavat olivat ihan tavallisia leppoisia ukkoja. Eivät mitään mörköjä.
-Olet aina sanonut, että inhoat black metalin julistamaa vihaan, itsekkyyteen ja heikompien halveksimiseen perustuvaa ideologiaa.
-Kyllä. Olen kuitenkin myös sanonut gospelia sen sanoman takia inhoaville, että mustaa kvartettigospelia voi kuunnella vain upeana musiikkina, nappasi sanoma tahi ei.
-Niin?
-Jos olen tuota mieltä mustasta gospelista, on minun oltava samaa mieltä myös vastapuolen musiikista. Pitää pystyä erottamaan ideologia ja musiikki toisistaan.
-Sel-vä.
-Sitä paitsi nykyiseen poliittiseen ilmapiiriin, öyhöpoliitikkojen vihaa uhkuvaan retoriikkaan verrattuna 30 vuoden takaiset norjalaiset saatanapalvojat lapsellisine misantropioineen olivat hupsutteluineen kuin partiopoikia.
-Polttivat kirkkoja kuitenkin, vainajiakin tuli.
-Pieni piiri niitä täysiä sekopäitä kuitenkin oli.
-Niin. Eihän tämä sinullekaan uusi juttu ole, hyllyssäsi on jo ennestään Impaled Nazarenea ja Dimmu Borgiria.
-Ja Venomia.
-Ei Venom ole black metallia. Se on rokkenrollia, motörheadia.
-Jos levyn kannessa lukee Black metal, niin kyllä se silloin – saatana – on black metallia.
-Tapasi tuntien olet tietysti tilannut jo ties miten monta alan levyä Barathrumin seuraksi.
-Kaksi vain. Darkthronen ja Mayhemin.
-Aitoa norjalaista möykkää.
-Sitä itseään.
-No, mikä on mielipiteesti Legions of Perkeleestä?
-Tämä on kova. Kunnon metallia, suorastaan jytää. Ei varmaan tosin ole tr00, koska ei tämä paljoa Black Sabbathista tai King Diamondista eroa. Paitsi laulultaan.
-Toleranssisi on selvästi kasavanut sitten 90-luvun alun.
-Kyllä. Tai huumorintajuni huonontunut. Vaikka Demonos Sova on ollut minulle samanlainen koominen sarjakuvahahmo kuin Azazelin kiljupunkkari Satanachia, ei Barathrumia kuunnellessa hirmuisesti virnuiluta. Vaikka on tässä jonkinlainen Sleepy Sleepers -efekti mukana, ei sitä voi kieltää.
-Demonos Sovahan aiheutti aikanaan suurta pahennusta kotikylälläsi, Askolan Peten järkkäämällä keikalla ja hänen avustamanaan.
-Juu, Pete on semmoinen paha poika. True evil.
-Sitä showta puitiin viikkokausia, jopa paikallislehtien palstoilla.
-Kyllä. Olihan siellä Sovan lisäksi esiintymässä toinenkin ankara saatananpalvoja Nattvindes Grått -yhtyeensä kanssa.
-Kuka?
-Tuomas Holopainen.
-Huh huh. Pelottavaa.
-Aika evil se on Tuomaskin.
-Joko kohta aiot käydä polttamassa Parikkalan kirkon?
-En. Karitsan voisin kyllä uhrata. Rosvopaisti on hyvää.