Anonyymit addiktit, 113. istunto

-Hei Mika.

-Hei.

-Mitä helevetin möykkää sinä kuuntelet?

-No sitä justiinsa.

-Niin?

-Helevetin möykkää. Barathrumia.

-Black metallia? Sinä?

-Kyllä. Legions of Perkelettä. Ostin tänään.

-Ostit? Miksi ihmeessä?

-Katsoin Areenasta neliosaisen aiheeseen liittyvän dokumentin ja innostuin.

-Sinä, paatunut tapakristitty, innostuit black metallista?

-Kyllä.

-Mikä siinä dokumentissa oli sellaista, joka laukaisi ostoreaktion?

-Se, että nyt jo keski-ikäiset, ikäiseni, haastateltavat olivat ihan tavallisia leppoisia ukkoja. Eivät mitään mörköjä.

-Olet aina sanonut, että inhoat black metalin julistamaa vihaan, itsekkyyteen ja heikompien halveksimiseen perustuvaa ideologiaa.

-Kyllä. Olen kuitenkin myös sanonut gospelia sen sanoman takia inhoaville, että mustaa kvartettigospelia voi kuunnella vain upeana musiikkina, nappasi sanoma tahi ei.

-Niin?

-Jos olen tuota mieltä mustasta gospelista, on minun oltava samaa mieltä myös vastapuolen musiikista. Pitää pystyä erottamaan ideologia ja musiikki toisistaan.

-Sel-vä.

-Sitä paitsi nykyiseen poliittiseen ilmapiiriin, öyhöpoliitikkojen vihaa uhkuvaan retoriikkaan verrattuna 30 vuoden takaiset norjalaiset saatanapalvojat lapsellisine misantropioineen olivat hupsutteluineen kuin partiopoikia.

-Polttivat kirkkoja kuitenkin, vainajiakin tuli.

-Pieni piiri niitä täysiä sekopäitä kuitenkin oli.

-Niin. Eihän tämä sinullekaan uusi juttu ole, hyllyssäsi on jo ennestään Impaled Nazarenea ja Dimmu Borgiria.

-Ja Venomia.

-Ei Venom ole black metallia. Se on rokkenrollia, motörheadia.

-Jos levyn kannessa lukee Black metal, niin kyllä se silloin – saatana – on black metallia.

-Tapasi tuntien olet tietysti tilannut jo ties miten monta alan levyä Barathrumin seuraksi.

-Kaksi vain. Darkthronen ja Mayhemin.

-Aitoa norjalaista möykkää.

-Sitä itseään.

-No, mikä on mielipiteesti Legions of Perkeleestä?

-Tämä on kova. Kunnon metallia, suorastaan jytää. Ei varmaan tosin ole tr00, koska ei tämä paljoa Black Sabbathista tai King Diamondista eroa. Paitsi laulultaan.

-Toleranssisi on selvästi kasavanut sitten 90-luvun alun.

-Kyllä. Tai huumorintajuni huonontunut. Vaikka Demonos Sova on ollut minulle samanlainen koominen sarjakuvahahmo kuin Azazelin kiljupunkkari Satanachia, ei Barathrumia kuunnellessa hirmuisesti virnuiluta. Vaikka on tässä jonkinlainen Sleepy Sleepers -efekti mukana, ei sitä voi kieltää.

-Demonos Sovahan aiheutti aikanaan suurta pahennusta kotikylälläsi, Askolan Peten järkkäämällä keikalla ja hänen avustamanaan.

-Juu, Pete on semmoinen paha poika. True evil.

-Sitä showta puitiin viikkokausia, jopa paikallislehtien palstoilla.

-Kyllä. Olihan siellä Sovan lisäksi esiintymässä toinenkin ankara saatananpalvoja Nattvindes Grått -yhtyeensä kanssa.

-Kuka?

-Tuomas Holopainen.

-Huh huh. Pelottavaa.

-Aika evil se on Tuomaskin.

-Joko kohta aiot käydä polttamassa Parikkalan kirkon?

-En. Karitsan voisin kyllä uhrata. Rosvopaisti on hyvää.