Bikinï – Vihollisen narrijuonia

Bikinï on sellainen yhtye, että sitä ei ihan tuosta vaan mihinkään genreen sijoiteta. Siinä soi proget ja rokit, reggaet, folkit ja lastenlaulut. Tangokin. Henkisellä tasolla se on kuin Absoluuttinen Nollapiste kohtaisi Noitalinna Huraan. Löytyy soitto- ja biisintekotaitoa, leikillisyyttä ja omaperäisyyttä. Joku voisi pitää bändiä sekavana tai skitsofreenisenä, minä pidän laaja-alaisena.

Hieman minullakin oli vaikeuksia sulattaa Vihollisen narrijuonia -levyn loppupuolen karhu-satua. Vaan olihan Passion playnkin puolivälissä tarina silmälasinsa hukanneesta jäniksestä ja Passion play on maailman neljänneksi paras levy. Ruotsalainen ylitöoptimistisuus Sommaren kommer -reggaen muodossa tekee kaltaisellleni kunnniapuolankalaiselle pelkästään hyvää.

Bikinïn uusin albumi Vihollisen narrijuonia on laaja-alaisuudestaan huolimatta yhtenäinen kokonaisuus. Sitä korostaa kolmen ensimmäisen sekä kahden viimeisen biisin – Bikinit päällä, Kylmä kesä, Neulo taas (niin saat oluen), Piittaanko ollenkaan, lopun pitkä piilobiisi – yhtenäinen progeote, samoin Joulupukki kesällä ja Ei luoja puolellasi ollutkaan taidelaulelmien 70-lukulaisuus ja vuokkohovattamaisuus. Muutenkin levyn fiilis on ihme kyllä yhtenäinen. Suuri syy siihen on varmasti Mervi Luoman haaveileva lauluääni, joka tekee bändin soundista erityisen. Luoma pesee herkkyydellään ja lapsenomaisuudellaan monet itseään kuuluisammat nykylaulajat.

Bikinï on tekijöilleen harrastus, vaikka se ihan oikealta bändiltä kuulostaakin. Ei ammattilaisuutta, vaan ammattitaitoa. Yhdellä biisillä mukana oleva Sir Mr Taf on ilmeisesti jonkinlainen Pieksämäki-undergroundin vaiettu kansallissankari, joka on mukana varmaan lähinnä kotiseutuylpeydestä. Bikinï tekee mitä haluaa.

Vihollisen narrijuonia on onnistunut levy, hyvä levy. Kuuntelin verrokiksi suoratoistosta bändin edellisen albumin Kosketan sinua koskettimilla, ja sekin on oikein hyvä. Tiedotteen mukaan Bikinï on saanut ihan mukavasti radiosoittoa. Se hämmästyttää minua. Bändin musa ei ole vaikeaa, mutta ei myöskään hihittelevien juontajien taustahälyä ja tapettia, ei todellakaan. Ehkä radio ei olekaan niin huono media, miltä se satunnaiskäyttäjän näkökulmasta kuulostaa.

Ja se alussa mainitsemani Karhu. Se satu. Ei sen mukana olo haittaa. Se tuo lapsuuden tv-ohjelmat mieleen. Siitä tulee hyvä ja lämmin fiilis. Bikinï on hyvä ja lämmin bändi.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s