Anonyymit addiktit, 112. istunto

-Hei Mika.

-Hei.

-Mikä sinua tällä kertaa vaivaa?

-No, minua sekä itkettää, että naurattaa.

-Karjalaineha sie oot. Mutta mikä sen nyt aiheuttaa?

-Warrant.

-Warrant?

-Niin.

-Mikä se on?

-Se oli 80-luvun pikkuisen nolo ja liian myöhään pinnalle päässyt tukkaheavybändi, jonka laulajan kohtalo oli hirmuisen karu.

-Ja se sinua nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin itkettää ja naurattaa?

-Se.

-Miksi?

-Siksi, koska taannoin ostin sekä Cherry pien, että Dog eat dogin Askolta 50’s divarista.

-Niin?

-Enää minulla ei niitä ole.

-Entäs sitten?

-Sitä sitten, että nyt ne ovat nyt arvokkaita keräilyharvinaisuuksia.

-Hah. Sehän on ihan ihan normijuttu, että kaikista hävittämistäsi levyistä tulee keräilyharvinaisuuksia.

-Aina se silti harmittaa. Olen kirottu tai jotain.

-No, kerro nyt tarkemmin näiden Warrantien kohtalo.

-Ostin ne siis joskus vuosikausia sitten Askolta.

-Mutta?

-Ne olivat ihan paskoja. Molemmat. Kelvotonta tai ainakin keskinkertasta tukkaheavya. Cherry pien kannet olivat jopa 80-luvun kriteereillä törkeät. Niin seksistiset, että jopa minua hävetti.

-No sitten on kyllä melkoista meininkiä ollut niissä, olet aika setä kuitenkin.

-Niinpä.

-Eli huonot levyt, törkeät kansikuvat. Silti harmittelet?

-Niin. Ne kun ne menivät Markulle vaihtareina osana isompaa könttää. Eli puoli-ilmaiseksi. Ja nyt niistä saisi Discogsesta hirmuiset rahat.

-Niin sinulle aina käy, etkö ole jo tottunut?

-Olen olen, siksi osaan tälle vähän nauraakin.

-Se on kyllä erikoista, että sinua naurattaa. Avaapa tätä hieman.

-Kerroin addiktitoverilleni Villelle, että tyhmänä ihmisenä annoin Cherry pien ja Dog eat dogin Markulle puoli-ilmaiseksi.

-Niin?

-Ville nauroi, ja kertoi ostaneensa ne Markulta.

-Kalliillla?

-Ei, vaan puoli-ilmaiseksi.

-Oikein.

-Niinpä.

-Nyt Markkuakin siis harmittaa.

-Kyllä. Eikä siinä vielä kaikki.

-Vaan?

-Villekään ei tykännyt niistä.

-Ja?

-Hän välitti Warrantit Kimmolle. Edelleen puoli-ilmaiseksi.

-Heh. Eli nyt Villeäkin vituttaa?

-Kyllä.

-Eli kellään ei ole kivaa?

-Semmoista tämä äänilevyjen kanssa vehtaaminen on.

-Piiri pieni pyörii, levyt vaihtavat omistajaa, mutta kukaan ei ole tyytyväinen.

-Juuri näin. Paitsi tällä kertaa Kimmo on. Hän saa Cherry piesta ja Dog eat dogista eläkerahat, kun tajuaa niiden arvon ja myy hirmu hinnalla eteenpäin.

-Sittenhän tämä päättyi hyvin. Sinä, Markku ja Ville pääsitte eroon huonoista levyistä, ja Kimmo takoo niillä ehdottomasti ansaitsemansa isot rahat.

-Kyllä. Ja nyt me kaikki kolme muuta voimme jatkossa vaatia Kimmolta tämän takia hirmuiset alennukset aina, kun ostamme häneltä levyjä.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s