Anonyymit addiktit, 111. istunto

-Hei Mika.

-Hei.

-Miten se on ensimmäinen lomaviikko mennyt?

-Mikäpä tässä, eihän tässä mikä.

-Olet tehnyt kaikenlaisia rästihommia ja muita urakoita, retkeillyt teiniesi kanssa siellä sun täällä?

-Juu-u, kyllähän sitä. Yhtä sun toista.

-Eli et ole tehnyt muuta kuin tilaillut levyjä.

-Eeei, ei. En ole tilaillut. En.

-Etkö?

-No vähän tietysti. Muutaman. Hectoria ja sen semmoista. Kaikkea. Dingoa.

-Dingoa?

-Juu! Viimein löytyi Via Finlandia, sitä ei koskaan näe missään.

-Onko se niin paska, että kukaan ei ostanut sitä?

-Ei. Yllättävän hyvä. Luulen, että kun vuonna 1994 alkuperäiset Dingo-fanit ovat lähestyneet jo täysi-ikää, ovat he ostivat Via Finlandin lapsuusvuosiaan muistellen ja säilyttävät sitä nyt suurena aarteena holveissaan. Siksi se ei liiku.

-Sel-vä. Olet siis tilaillut levyjä ja kuunnellut levyjä.

-Kuunnellut enemmän, mutta en koko aikaa.

-Mitä muuta olet muka tehnyt?

-Aakkostin laserlevyni.

-Oho! Ihan oikeasti?

-Kyllä. Eilisiltana sain urakan päätökseen.

-Hieno homma. Ei siinä pitkään mennytkään. Kolme vuotta tai jotain.

-Höpsis. Ei mennyt kuin vajaa kymmenen kuukautta, vaikka kirjasin tehtävän viisivuotissuunnitelmaani. Rajusti ennakoimaani nopeammin toimin.

-Upea suoritus!

-Kyllä. Se oli lokakuuta, kun kävin Lehmon Levy & Leivonnaisesta hakemassa lisää Lundiaa, ja heinäkuun viimeisen päivän iltana sain homman pakettiin.

-Tuliko paljon hyllylöytöjä?

-Aika vähän, toki ihmeen paljon löytyi sellaisia, joita en muista kuunnelleeni.

-Ethän sinä niitä kuunneltavaksi ostakaan, vaan katseltavaksi.

-Jep. Vähän samalla tavalla kuin käyn levykaupoissa vain katselemassa levyjä.

-Minkä verran löytyi tuplakappaleita?

-Ne olen onnistunut hävittämään jo aikaisemmin, pari kolme vain löytyi. Ja kuuntelemattomista tein muistiinpanot, aloitan niiden läpikäymisen heti tänään.

-Siinä sitä onkin. Lapset tykkäävät, kun saavat olla rauhassa. Iskä vaan kuuntelee musaa.

-Juu. Win-win situation, niinku. Sieniäkin on kuivan kesän takia huonosti.

-Tuliko muita yllätyksiä?

-Joo, tuli. Levyjen määrä yllätti.

-Häh? Miten se on mahdollista? Kai nyt itsekin tajuat, että ostelusi on ollut maanista.

-Joo joo, mutta jotenkin elin menneisyydessä, ja kuvittelin omistavani vain pari tuhatta laserlevyä.

-Minkäverran niitä loppujen lopuksi on?

-Olen huono matematiikassa, en ole varma.

-Niin?

-Noin 36 hyllymetriä ja yhdelle metrille niitä menee satakunta.

-Aika vaikea tuota on tosiaan laskea. Ilmeisen paljon kuitenkin.

-Ilmeisen.

-Olet varmasti tyytyväinen nyt, kun ne ovat aakkosissa Sinun ei tarvitse päivätolkulla etsiä haluamaasi levyä sieltä.

-Tyytyväinen? En varsinaisesti.

-Miksi et?

-Vaikka poistojen ja järjestelyn jälkeen hyllyyn jäi melkein 30 cm tyhjää, joudun kohta keksimään mihin sijoitan mahdolliset tulevat laserlevyostokseni.

-Mahdolliset. Heh.

-No tulevat. Siinä sitä on taas miettimistä ja se vetää mielen matalaksi.

-Niin. Tyytyväinen äänilevyaddikti lienee samanlainen taruolento kuin iloinen polkupyöräilijä.