Nuuskamuikkunen laulaa ja soittaa Bob Dylania

En ole dylanologi, mutta joskus kivikaudella kirjoittelin aktiivisesti Harri Huhtasen ylläpitämälle Winterlude-nimiselle Bob Dylan -aiheiselle keskustelupalstalle. Siellä törmäsin nimimerkkiin Mingela. Mingela kertoi äidinkielensä olevan ruotsi, mutta hän kirjoitti viestinsä englanniksi. Onneksi, A:n ruotsilla olisin muuten jättänyt hänen kirjoituksensa lukematta… Sittemmin olen tosin suorittanut virkamiesruotsin, joten nyt puhun kieltä sujuvasti. Tosi sujuvasti.

Mielenkiinnosta vilkaisin Mingelan käyttäjäprofiilia ja hämmästyin: hän ilmoitti asuvansa Melkoniemessä! En voinut uskoa kotikylälläni asuvan ketään ruotsinkielistä Dylan-fania, joten rohkaisin mieleni ja kysyin. Totta se oli. Mingela, eli Maria, asuu puolisonsa Pasin kanssa muutaman kilometrin päässä kotoani. Tajusin Pasin olevan se pitkätukkainen polkupyöräilijä, jonka olin muutaman kerran Vuoriniementiellä nuorempana nähnyt. Ajattelin jo silloin, että tuon pyöräilijän on pakko olla musiikkimiehiä. Ja sitä hän on, henkeen ja vereen. Musiikkimiehiä, lukumiehiä. Hänen tietämyksensä popmusiikista ja kirjallisuudesta on kadehdittavan laaja ja hänen näkemyksensä niistä syvällinen ja kunnioittava. Marian ja Pasin kohdalla vakka on todellakin löytänyt kantensa.

Tutustuimme Marian ja Pasin kanssa varsinaisesti työpaikallani, kun he taannoin saapuivat kirjaston poistokirjamyyntiin, ja Maria kysyi minut nähtyäni, että olenko Mika. ”Näkyykö se naamasta”, kysyin säikähtyneenä, mutta arvasin heti kuka kysyjä on. Marian ja Pasin tapaaminen oli miellyttävä kokemus, olemme sen jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti pitäneet yhteyttä, ja olen verottanut heidän melkoisen valtavaa kirjakokoelmaansa poimimalla sieltä erinäisiä The Beatlesia käsitteleviä kirjoja, sekä levyhyllystä joitain oikein mainioita äänilevyjä. Pelkästään tämä tapahtumaketju on riittävä todiste siitä, että sosiaalinen media on kaikesta sen aiheuttamasta pahasta olosta huolimatta myös mahtava asia.

Kun pariskunta muutama viikko sitten kävi taas kerran hakemassa kirjastostamme poistokirjoja, kysyi Pasi kiinnostustani kuulla hankalasti löydettävä Nuuskamuikkunen laulaa ja soittaa Bob Dylania -levy. Ilmaisin kiinnostukseni, ja Pasi lupasi tallentaa äänitteen muistitikulle. Hyvä kiertää: Punnoset olivat saaneet nämä suomennokset haltuunsa POP-lehteen aiheesta kirjoittaneen Tenho Immosen kautta, ja nyt minäkin pääsin niihin tutustumaan. Immonen on paitsi aktiivinen Winterludeen kirjoittanut dylanologi ja jo edesmenneen POP-lehden toimittaja, myös useiden musiikkikirjojen ja levyjen kansitekstien tekijä. Pasin mukaan Immosella on kirjoittajana kyky tiivistää kohdehenkilöä tai -bändiä koskeva faktatieto yleiskattavaan ja rönsyilemättömään, arvoituksia ja tulkintoja karttavaan muotoon. Se oli Pasin mukaan iso etu muun muassa hänen Dylan-teoksessaan. Immonen osaa myös rajoittaa käytettyjen lähdeteosten määrän tärkeimpiin tarjolla oleviin.

Kävimme viime viikonloppuna saunomisen ja uimisen välillä hakemassa Punnosen kartanolta muistitikun, jolta löytyi Nuuskamuikkusen lisäksi muun muassa noin seitsemän tunnin verran muita Dylan-suomennoksia. Luonnollisesti poltin ne kaikki cd-rompuille, olenhan nykyaikainen mies.

Nuuskamuikkunen soittaa ja laulaa Bob Dylania on kiinnostanut minua jo pitkään, en silti ole tehnyt mitään tuon vuonna 1976 ilmestyneen albumin hankkimisen eteen. Laiska kun olen. Lisäksi levy on kovissa hinnoissa, silloin harvoin kun se liikkuu. Levyhylly-blogissaan aiheesta kirjoittanut Rolf Jacksenkin oli lainannut sen kirjastosta. Itse välttelen levyjen lainaamista, koska suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Tulee se joskus vastaan, riippuu sitten rahatilanteesta ostanko. Tai no, ei riipu. Ostan.

Nyt pääsin sen kuitenkin kuuntelemaan. Kuten nimi kertoo, ovat kaikki sen biisit Dylanin käsialaa. Ne esittävä ja ne suomentanut Nuuskamuikkunen on siviilinimeltään Timo Ulkuniemi. Hän on ammattimies, tehnyt myöhemmin yhteistyötä muun muassa Juice Leskisen kanssa. Nuuskamuikkunen on suomentanut biisit alkuperäistekstejä kunnioittaen, siten hän hän ne myös esittää. Hänen laulunsa ei tosin kuulosta Dylanilta, se on jykevää ja selkeästi artikuloitua. Suomalaista. Oletan, että Nuuskamuikkunen soittaa itse akustista kitaraa ja huuliharppua. Hän on sisäistänyt mainiosti paitsi biisit, myös Dylanin soittotyylin.

Osassa biiseistä on vain mies, kitara ja huuliharppu, osassa myös bändi. Bändikin koostuu ammattimiehistä: Kari Kuusamo, Nappi Ikonen, Martti Metsäketo ja Hasse Walli. Ja sen kuulee. Esimerkiksi Hei tule takaisin (I want you) ja Paras kun erotaan (Most likely you go your way) eivät soitannollisesti alkuperäisille häviä. Niissä on se 60-luvun sähköiselle Dylanille leimallinen groove. Jälkimmäisessä Hasse Walli pääsee jopa sooloilemaan komeasti.

Nuuskamuikkunen ei yritä olla Bob Dylan, Nuuskamuikkunen kunniottaa häntä. Kuuntelin levyn mielelläni, nautin hienoista biiseistä, hienosta soitosta ja hienoista lauluesityksistä. Paremminhan Nuuskamuikkunen laulaa ja soittaa kuin Zimmerman itse… Dylan on kuitenkin paitsi laulaja, myös messias, vapahtaja, runoilija, taiteilija ja kirjailija, Nuuskamuikkunen vain hänen opetuslapsensa. Nuuskamuikkusen suomennokset eivät ole noloja, niissä on pidetty alkuperäistekstien henki ilman liikoja uusintatulkintoja ja hienosteluja. Näin sanon siis minä, jolle tekstit ovat vain osa musiikkia ja jolle a-wop-bop-a-loom-bop on yhtä merkittävää lyriikkaa kuin Like a rolling stone. Fundamentalistisimmat dylanologit saattavat Nuuskamuikkusen suomennoksista kärsiä.

Hyvä levy, kiva levy, ostan heti kun mielestäni asialliseen hintaan saan. Josta tulikin taas mieleeni se Pasin toimittama muistitikku. Paitsi että sillä oli kuusi laserlevyllistä Dylania suomeksi, oli sillä myös 26 gigaa kaikenlaista muuta lähinnä Dylaniin, Beatlesiin ja heidän juuriinsa jollain tapaa liittyvää hankalasti hankittavaa musiikkia. Joudun siis jatkamaan nykyaikaistumistani, eli ostamaan lisää cd-romppuja. Mitään pilvipalveluita en rupea käyttämään, raitis ja reipas nuori mies.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s