Nuorisopalatsi – Me kaikki muututaan

En koskaan enää kirjoita arvostelujani suoratoiston perusteella ja taas kirjoitan. Nuorisopalatsi on jo kaksi erinomaista laserlevyä julkaissut, en malta olla hiljaa uudesta Me kaikki muututaan -digijulkaisustakaan.

Nuorisopalatsi on helevetin kova bändi, mutta väärässä ajassa. Ei tällainen riippumaton, vahva ja retvakka kitararock kiinnosta tähän maailmanaikaan kuin meitä keski-ikäisiä, jotka olemme jääneet jumiin musiikkiin loppuiäksemme. 40 vuotta sitten Nuorisopalatsi olisi voinut tehdä vaikka suuren sirkustelttakiertueen tai päässyt osallistumaan rokkareiden Saimaan risteilylle.

Nuorisopalatsi on kuin Puhelinseksin isä, tai vähintään sen setä. Se suvun musta lammas, joka jaksaa renkuttaa rokkia ja taistella maailman epäoikeudenmukaisuuksia vastaan vielä vanhainkodissakin. Puhelinseksi on siis nuorisobändi. Puhelinseksi laulaa nuoruudesta, epätoivoisista rakkaussuhteista, Nuorisopalatsilla on parisuhde kunnossa, mutta maailmantuska painaa harteita. Molemmat bändit kanavoivat tuskansa upeaksi kitararokiksi.

Nuorisopalatsi on kertosäkeiden mestari, upea sellainen löytyy heti nimibiisistä. Jykevästä, melko rauhallisella tempolla etenevästä voimapopista. Näen sieluni silmin kuinka Nuorisopalatsi esittää tätä Olympiastadionilla Puhdas elämä lapselle -konsertissa, kymmentuhantinen yleisö huojuu ja heiluttaa käsiään kertosäkeen tahdissa, sitä laulaen. Jossain rinnakkaistodellisuudessa tämä voisi tapahtua, niin hitti tämä komean kitarasoolon omaava biisi on.

Nöyrä kuin kivi on niin kova, että se voisi olla Andy McCoyn kynästä. Se ei ehkä ole tekijöiden tarkoitus, mutta näin kuulijan alitajunta toimii. Se poimii musiikista juuri ne elementit, jotka haluaa siitä kuulla. Upea, upea biisi, ehkä jopa ep:n paras.

Varjohin, suudelmiin on herkkää runopoikamusiikkia. ”Se on onnea tänään, mitä sitä kätkemään.” Tämänkin biisin kruunaa upea kitarasoolo. Noitaympyrää on protestilaulu, vaikkei siltä kuulostakaan. Noitaympyrää taiteilee slovarin ja reippaamman poppiksen rajamailla. Kokonaisuuden päättävä Power popin räminää kertoo jo nimellään mistä on kyse.

Nuorisopalatsi ei ole lähtenyt korjaamaan ehjää, ei ole muuttanut tyyliään. Se on vain kiillottanut koneensa entistä komeampaan kuntoon, lisännyt hieman voimaa, vauhtiakin. Nimibiisi, Nöyrä kuin kivi ja Power popin räminää ovat loistavia rokkibiisejä, Varjohin, suudelmiin ja Noitaympyrää hyviä nekin. Nuorisopalatsin nimen pitäisi olla kaikkien huulilla ja sen pitäisi soida voimasoitossa monellakin radiokanavalla. Pitäis pitäis. Pitäis olla pontikkatehdaskin.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s