Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä

dav

Muutama vuosi sitten huomasin Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä -orkesterilta ilmestyneen uuden levyn. Merisavua Valassaarilla. Hämmästyin suuresti, sillä luulin sen olevan bändin ensimmäinen julkaisu sitten vuonna 1981 ilmestyneen debyyttialbumin Alavilla mailla hallan vaara. Tosiasiassa bändiltä oli tullut sen jälkeen kaksi omakustannetta, Nahkiaisen tiedot puuttuvat ja Yöllä tuuli yltyy. Ensimmäisen ja toisen albumin välillä oli tosin 34 vuotta.

Bändin ja sen albumien nimet ovat parhaat ikinä. Ne ovat tuttuja sanontoja meille, jotka ennen vanhaan kuuntelimme paljon radiota ja altistuimme Merisäälle. Nykyään tuo klassikko jää kuulematta, koska kaiken maailman turhannaurajien ja muiden länkyttäjien takia kuuntelen radio-ohjelmat valikoiden Areenasta.

Kirjoitin Merisavua Valassaarilla -levystä arvion ja sen ansiosta bändin kitaristi Pentti Laitinen lähetti minulle kaikki bändin levyt. Tällaista toimintaa jatkuvien talousvaikeuksien kanssa kamppaileva kirjastonhoitaja suuresti arvostaa. En varmasti ollut ainoa, joka luuli orkesterin tehneen vain yhden levyn. Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä on Soundin biisikisan vuonna 1980 voittaneen, ensimmäiseltä levyltään löytyvän ja singlenä julkaistun Pearl Harbourin vanki. Eli teki bändi mitä teki, aina se muistetaan siitä helteisestä aamupäivästä, jolloin korpraali Brown istui laivaston kanttiinissa juomassa inkiväärioluttaan. Samalla tavalla kuin Heikki Turunen muistetaan Simpauttajastaan ja Veikko Huovinen Konsta Pylkkäsestään ja The Rolling Stones on aina se bändi, joka soitti Satisfactionin.

Vaikka Pearl Harbour lähtökohtaisesti kertoi toisesta maailmansodasta, oli se vuonna 1981 pelottavan ajankohtainen. Yksitoistavuotias poika oli tuolloin vakaasti sitä mieltä, että ydinsota alkaa justiinsa. Muistan jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla pohditun, pystyykö yksi ydinpommi tuhoamaan koko Suomen. Myöhemmin Iron Maiden lietsoi teiniin pommin pelkoa kappaleellaan Two minutes to midnight. Ei se sitten koskaan alkanut, ydinsota. Kun katsoo lämpenevää nykymaailmaa haittaisänmaallisine natsi- ja fasistilarppaajineen, valheilla valtaan nousseine poliitikkoineen ja niiden nilkkimäisine opetuslapsineen, en ole ollenkaan varma oliko se hyvä juttu.

Alavilla mailla hallan vaaraa ei ole julkaistu laserlevynä. Sain sen alkutuottajan polttamana cd-romppuna. Katoavaa kansanperinnettä sekin jo. Lp-versiota on käytettynä saatavilla, hinta vaihtelee kolmestakympistä täysin järjettömään kahdeksaankymppiin. Uusintapainokselle olisi tilausta. Vaikka Alavilla mailla hallan vaara– ja Nahkiaisen tiedot puuttuvat -levyjen välillä oli kymmeniä vuosia, on bändi säilyttänyt omaleimaisuutensa ja ajattomuutensa. Ajatuksissani Kotka Rankki toimii musiikillisesti samoilla leveleillä Kumma Heppu & Lopunajan Voideltujen ja Noitalinna Huraan kanssa, vaikka etenkin jälkimmäiseen verrattuna Kotka Rankissa on muusikkomuusikoita ja siinä on aimo annos sarkasmia, viiltävää humoristisuutta, politiikkaakin. Ei mitään näistä päälleliimattuna, vaan sopivasti tai rivien välissä. Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä on salaperäisestä virnuilustaan huolimatta hyvien puolella. Perinteisiin rokujen päähänlyöntikisoihin tai punkkien sylkemisrituaaleihin ei mikään mainituista bändeistä osallistuisi, vaikka ovat ne ajat varmaan kokeneetkin.

Mielelläni kuvailisin Kotka Rankin musiikkia pienimuotoiseksi suureksi musiikiksi, vaikka se on usein hyvinkin rock ja hyvinkin mahtipontinen. Välillä se on myös proge, sitä korostaa Sakari Kukon mukanaolo kaikilla kolmella viimeisimmällä levyllä. Välillä homma menee musiikillisesti ihan renkutukseksi, kuten Konttorikantrilla, josta Jussi Raittinen teki myöhemmin hitin nimellä Samassa veneessä. Vakavaa asiaa siinäkin biisissä. Kaikki bändin neljä levyä ovat vain ja ainoastaan silkkaa Kotka Rankkia. Bändin tyyli on niin täysin oma, että mikä tahansa biiseistä voisi olla millä tahansa levyllä ja miltä tahansa vuosikymmeneltä aina 70-luvulta lähtien. Silti Kotka Rankki ei ole maneeriensa vanki tai tylsä.

Kiinnostaisi tietää minkälaiset ihmiset Kotka Rankkia nykyään kuuntelevat. Kaltaiseni keski-ikäiset musafriikit? Radio Suomen peruskuuntelijat? Luultavasti nuo, tosin en tiedä soiko bändi Radio Suomessa. Nuoriso nyt ei ainakaan diggaa, eivätkä Novan kuuntelijat. Jonkinasteista harrastuneisuutta tällaisen musiikin kuuntelu vaatii, tapetiksi se ei kelpaa.

Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä on niitä orkestereita, joiden ansiosta maailma on ihan oikeasti pikkuisen parempi paikka. Jotain niin sydämeenkäyvää rauhaa ja rakkautta, keskittymistä vaativaa syvällisyyttä ja ihasteltavan taidokasta soittamista siinä on. Nuoruutensa säilyttäneiden aikuisten ihmisten musiikkia aikuisille ihmisille.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä

  1. Rolf Jacksen sanoo:

    Itse kuuntelin uuden ’Pakolaisen laulu’-kappaleen tuossa vähän aikaa… no on siitä pari vuotta ja tykkäsin ideasta. Nimenä ja bändinnimenäkin tuttu, mutta olin sen verran nuorempi poika, että Pearl Harbor tuli kuunneltua Youtubesta, eikä aikanaan radioaalloilta.
    Yhtyeen rumpalin kanssa tullut juteltua, kun asuu nykyisin Kymenlaaksossa taas.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s