Micke & Lefty feat. Chef – Let the fire lead

let_the_fire_lead_micke__lefty_feat_chefMicke & Lefty feat. Chef -trion Let the firea leadia ensimmäistä kertaa tutkiessani mietin, että jostain syystä minulla ei ole yhtään Micke Björklöfin tai Ville ’Lefty’ Leppäsen levyä hyllyssäni. Tarkemmin mietittyäni tajusin, että on siellä montakin. Blue Stripiä, Keystone Copsia, Lena and The Slidebrothersia, Takuumiehiä, Southpaw Steel’n’Twangia ja mitä vielä lieneekin. The Lumberjacksiakin löytyy, eli Miikka ’Chef’ Kivimäkikään ei täysin tuntematon ole. Kaikesta huolimatta Björklöf ja Leppänen ovat jääneet minulla muiden kotimaisten juurimusiikkiartistien varjoon. Ihan suotta.

Let the fire leadin saatekirjeessä trio kirjoittaa haluavansa välittää musiikillaan ihmisille hyvää fiilistä ja positiivista energiaa tämän oudon ajan keskellä. Sitä se tekee. Ei onneksi väkinäisesti hymyilemällä, ei jonninjoutavalla virnuilulla ja tyhjännauramisella. Micke, Lefty ja Chef välittävät energiaansa raa’asti ja alkukantaisesti. Heille kitara on lyömäsoitin. Pääosin akustisella Let the fire leadilla on kenttä-äänitysten henkeä, sen rajuudessa on jotain samaa kuin Radiopuhelimien Ei kenenkään maalla -albumilla, vaikkakin lämpimämmin.

Tell that woman täräyttää levyn käyntiin rajusti, yhdistämällä kovaa junttabluesia aitoon gospeliin. Let the fire leadia ei kuitenkaan pidä blueslevyksi sanoman, se ei tekisi sille oikeutta. Let the fire lead on bluesia, kantria, gospelia, poppia. Trio on surutta ja omaperäisesti yhdistänyt kaikkea kaikkeen. Heti toinen biisi Always something good on hyvinkin pop, juurevasta soitosta huolimatta: whatever gets you through the night. Levyn selkein bluesbiisi Tell that womanin ja I’m steady rollin’ manin lisäksi on Big Bill blues, mutta siinä missä Tell that woman sekoittaa kuvion gospelilla, on Big Bill blues myös kantri. Jotain se tietysti soittajien taustasta kertoo, että coverbiisit ovat Willie Dixonilta, Big Bill Broonzylta ja Robert Johnsonilta. Toki levyn kaikissa biiseissä on amerikkalaisen rytmi- ja perinnemusiikin perusta ja henki.

Siinä missä nimibiisin tunnelmat vaihtelevat 60-luvun pophelinästä ja -melodioista ja laulun lievistä gospelfiiliksistä rajuun slidekitarointiin, voisi jytäävä bluesrock Small town baby kuulua minkä tahansa maailmankuulun kitara-rumpu -duon repertuaariin. Levyn erikoisin biisi on The one. Siinä aavemainen, pelottava soitanto yhdistyy kuin Tom Waitsin kevytversiona kauniiseen popmelodiaan. Gotta see my church on jo nimeltään silkkaa gospelia, se voisi soida The Blind Boys of Alabaman Spirit of the centurylla tai Higher groundilla. Niin komea se on.

Kevyttä ja kulkevaa rokkenrollia sekä iloista tanssirenkutusta edustavat You gorgeous you ja No stuff is good enough, Rock’n’bowl on hienoa louisianaa ja zydecoa. Leftyn huuliharppu korvaa komeasti haitarin. Eero Raittisen ajan patinoima laulu koristaa I’m steady rollin’ mania ja levyn päättää kauniisti ja haikeasti rakkauslaulu I got to tell you.

Let the fire lead ei ole blueslevy, ei kantrilevy, ei gospellevy, ei poplevy. Se on iloinen sekoitus kaikkea tätä, ja kaiken takana on syvältä kumpuava juurevuus. Niin paljon kuin Mississippin rannoilta ja kukkuloilta peräisin olevaa synkkää maalaisbluesjynkytystä rakastankin, lämpenen hiljalleen myös tällaiselle enemmän Louisianaan kallellaan olevalle iloisemmalle ja kenties ilmavammalle meiningille. Ehkä nykymaailma tosiaan tarvitsee iloista musiikkia. En voi uskoa, että kirjoitin noin…

Let the fire lead on hieno levy, joka kannattaa muidenkin kuin juurimusiikin harrastajien kuunnella. Hokahey! Recordsille täydet pisteet cd:n paketoinnista. Tällaista komeaa, informatiivista ja tukevaa pakkausta on mukava kuunnellessa hipelöidä ja tutkia. Hyvillä mielin rupean just nyt kuuntelemaan ja tutkimaan aivan yhtä laadukkaan näköistä pari vuotta sitten ilmestynyttä Micke Björklöf & Blue Stripin tuplaa Twentyfive live at Blues Baltica. Eiköhän siinä tule Micken ja Leftyn historiaa esille jo aika mukavasti.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s