Anonyymit addiktit, 98. istunto

-Hei Mika.

-Hei.

-Miten menee?

-Olen mietiskellyt.

-Mitä olet mietiskellyt?

-Nuorisomusiikkia.

-Mitä mietiskelemistä nuorisomusiikissa on?

-Vaikka mitä. Sitä mietiskelemällä kaikki selvisi.

-Mikä kaikki?

-Elämä. Sen merkitys ja tarkoitus ja kaikki.

-Oho. Kerro lisää.

-There are seven levels.

-Häh?

-Pieni Beatles-vitsi vain. Ei tasoa, vaan vuotta.

-Niin?

-Ennen sanottiin, että joka kymmenes vuosi tulee joku, joka sanoo mitä tehdään ja mihin mennään.

-Niin?

-Se ei pidä paikkaansa.

-Eikö?

-Ei. Musiikki kulkee seitsemän vuoden sykleissä.

-Seitsemän?

-Kyllä. Seitsemän vuoden sykleissä. Paitsi universaalisesti, niin ennen kaikkea yksilötasolla.

-Yksilötasolla?

-Ajatellaan, että nuori ihminen innostuu musiikista vuonna nolla.

-Niin?

-Kun tulee vuosi seitsemän, vuonna nolla musiikista innostunut putoaa kärryiltä nuorisomusiikin suhteen.

-Selitä vähän tarkemmin.

-Se on helppoa. Jos joku innostuu vuonna 1949 Perry Comosta, ei hän vuonna 1956 ymmärrä Elvis Presleytä. Jos joku innostuu vuonna 1956 Elvis Presleystä, ei hän vuonna 1963 ymmärrä The Beatlesia. Jos joku innostuu vuonna 1963 The Beatlesista, ei hän vuonna 1970 ymmärrä Black Sabbathia. Jos joku innostuu vuonna 1970 Black Sabbathista, ei hän vuonna 1977 ymmärrä Sex Pistolsia. Jos joku vuonna 1977 innostuu Sex Pistolsista, ei hän vuonna 1984 ymmärrä Metallicaa. Jos joku vuonna 1984 innostuu Metallicasta, ei hän vuonna 1991 ymmärrä Nirvanaa. Jos joku innostuu vuonna 1991 Nirvanasta, ei hän vuonna 1998 ymmärrä… ymmärrä…

-Niin?

-En tiedä mitä. Backstreet Boysia? Putosin kärryiltä vuonna 1987.

-Eli sinun vuosi nolla oli 1980?

-Kutakuinkin, tosin teoria ei täysin pidä paikkaansa omalla kohdallani.

-Miten niin?

-Seitsemän vuoden teoria toteutuu vain terveiden ihmisten kohdalla.

-Määrittele terve ihminen.

-Virallisen määritelmän mukaan terve ihminen on sellainen sairas ihminen, jota ei ole tutkittu tarpeeksi.

-Mutta mitä sinä tarkoitat terveellä ihmisellä?

-Tarkoitan terveellä ihmisellä sellaista ihmistä, jolle musiikki on vain yksi viihdemuoto monien muiden joukossa. Ei henki ja elämä.

-Ymmärrän. Teoriasi ei siis toteudu kaltaistesi äänilevy- ja musiikkiaddiktien elämässä? Sellaisten, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi, vaan kuvittelevat koko loppuikänsä olevansa teinejä?

-Juuri näin. Pahimman luokan äänilevy- ja musiikkiaddiktit jaksavat aina innostua uudesta musiikista. Aina. Jokaisen syklin jälkeenkin.

-Onko näin?

-On. Tai osittain on. Kyllä jotkut äänilevyaddikteistakin jämähtävät ensimmäisen seitsemän vuoden musiikkiinsa, eivätkä koskaan hyväksy tai ymmärrä muuta.

-Olet sinä mietiskellyt.

-Olen.

-Yksi juttu vielä.

-Mikä?

-Se elämän merkitys ja tarkoitus.

-There are seven levels.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s