Anonyymit addiktit, 89. istunto

dav-Hei Mika.

-Hei.

-Ostit sitten Carita Holmströmin Toisen levyn.

-Niin tein.

-Miksi?

-Miksi en? Hänet valittiin vuoden kotimaiseksi naislaulajaksi Musan vuosiäänestyksessä. Taakse jäivät Maarit, Muska ja Anki.

-Minkä vuoden äänestyksessä?

-Mitä välii? 1974.

-Niin, tuo kuuma rokkivuosi -74, jolloin Kekkonen valittiin poikkeuslailla presidentiksi, ja sinä ajelit kolmipyöräisellä.

-Apupyörät oli jo.

-Ostit Caritan levyn, koska hän voitti Musan vuosiäänestyksen 45 vuotta sitten?

-En vain siksi. W. Wallenius myös kehui levyä arvostelussaan. Ja koska löysin syksyllä levymessuilta Caritan debyyttialbumin, oli sen rinnalle saatava myös hänen toinen pitkäsoittonsa.

-Miksi?

-Ei voi olla niin, että levyhyllyssäni olisi vain artistin ensimmäinen albumi.

-Miksi ei? Ovatko ensimmäiset albumit huonoja?

-Ei ei ei. Nehän ovat monesti parhaita. Tai ainakin energisiä ja tuoreita. Mutta levyhyllyssä pitää olla perspektiiviä. Pitää tietää mitä artisti teki myöhemmin. Kehittyikö, taantuiko, katosiko.

-Ei ollut ilmainen tämä Caritan Toinen levy.

-Ei ollut.

-Olet aina sanonut, että et osta yli kolmenkympin hintaisia äänilevyjä.

-En ole sanonut. Olen sanonut, että ostan yli kolmenkympin hintaisia äänilevyjä vain poikkeustapauksissa.

-Näitä poikkeustapauksia riittää.

-Levy-yhtiöiden markkinapukupellet ovat niin ahneita. Melkein mikä tahansa ulkomaalainen lp menee nykyisin yli kolmenkympin kipurajan. Onneksi kotimaiset indieyhtiöt pitävät hinnat maltillisina. Niiltä se mielenkiintoisin musiikki tuleekin.

-Carita on kotimainen artisti.

-Joo, mutta tämä levy on hinnoissaan. Se on terveellä tavalla keräilylevy, sitä eivät trokarit ole sellaiseksi hamstranneet. En ole aiemmin edes nähnyt näitä hänen kahta ensimmäistä albumiaan.

-Katsoin netistä mitä levystä pyydetään. Pahimmillaan yhdeksänkymppiä. Senkö sinä siitä maksoit?

-En! Discogs on pilannut maailman. Ihan asialliseen hintaan sain levyn.

-Miten asialliseen?

-Alle yhdeksäänkymppiin.

-Enemmän maksoit kuitenkin kuin kipurajan?

-Vähän, joo.

-Ja nyt on taas rahapula?

-Aina on.

-Uutenvuotena ajelit taksilla ympäri maakuntaa, et ollut köyhä etkä kipeä.

-Jos on lähin baari 20 kilometrin päässä, niin paha sinne on pakkasessa pikkutakissa kävelläkään.

-Olisit saanut monta äänilevyä taksirahoilla.

-Ole saarnaamatta, pakko minunkin on joskus kotoani poistua.

-Nyt olet taas päättänyt, että levyjen osto ainakin vähenee, jos ei kokonaan lopu?

-Joo, aika hyvin menee sen suhteen. Vasta viisi semmoista tammi-helmikuun julkaisua on tiedossa, jotka on pakko hankkia. Ja Raumalta on tulossa nippu sinkkuja, mutta niitä ei lasketa. Ovat viime vuoden tilauksia.

-Hyvältä kuulostaa.

-Ja luultavasti Svart tekee viimeistään syksyllä uusintapainokset näistä Caritan albumeista.

-Vaan niitä sinä et tarvitse, koska sinulla on originaalit.

-Niin joo, tosiaan. En tie-ten-kään tarvitse. En.

-Oikeasti et.

-Pikkuisen tietysti hirvittää 50-vuotis juhlaboksit. 1970 ilmestyi aika monta hienoa äänilevyä.

-Ja syntyi hienoja ihmisiä?

-Niitäkin, juu.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s