Äänilevyaddiktin päiväkirjasta, osa 27

noutoOlen viettänyt joululomani samoin kuin muutkin lomani ja vapaapäiväni: kahden teinin ja kahden vanhuksen kanssa. Lapseni itsenäistyvät vauhdilla, nytkin tytär lähti kavereidensa kanssa jollekin mökille. ”Älkää hölmöilkö”, evästin. Itse hänen ikäisenään hölmöilin. Hölmöilen edelleen. Vanhusten kanssa jo lähes omaishoitajan roolissa seuraan miten heidän elämänsä muuttuu päivä päivältä huonommaksi. Muisti häviää, kuulo häviää, liikuntakyky häviää. Entiset päivän työt ovat ylivoimaisia, pienikin muutos päivärutiineissa eskaloituu katastrofiksi.

Olen iloinen lapsieni kasvamisesta, ja ymmärrän vanhenemisen väistämättömyyden. Silti oloni on melankolinen ja yksinäinen. Olen elämänohjeet lapsilleni jo antanut (ei saa tappaa ketään, ei saa varastaa, ei saa käyttää huumeita, ei mielellään tatuointeja päähän, seksi ei ole sellaista kuin Internetissä), enempää en heitä neuvoa osaa. Kannustan koulunkäyntiin ja edesautan mahdollisissa harrastustoiminnoissa, mutta siihen se sitten jää. Ehkä he joskus aikuisena muistavat nuo ohjeet, sen ketkä soittivat The Beatlesissa ja sen kuinka äänilevyjä käsitellään. On siinä jo aika paljon.

Tänä vuonna lopetin äänilevyjen ostamisen 17.12. Että se oli nyt tässä, nyt riittää tältä vuodelta. Olen sen jälkeen tilannut tai muuten ostanut niitä vielä viisitoista. Yksi niistä on tosin tyttärelleni. Ja mukana on muutama puoli-ilmainen single. Eli on minulla sinänsä melkein selkärankaa, mutta äänilevyriippuvuus voittaa kiimankin: naisia tulee ja naisia menee, mutta rock’n’roll forever, man. Ja viisitoista on aika vähän. Onneksi kohta vuosi vaihtuu ja kaikki synnit kuittautuvat, kun tammikuussa vähän skarppaa. Tai edes yrittää skarpata.

Täytän ensi vuonna viisikymmentä. Koti- ja työasiat painavat mieltä, vapaa-aikaa joko ei ole, tai en osaa sitä käyttää. Alkaa olla kiire, että ehdin ostaa kaikki haluamani äänilevyt ennen väistämätöntä. Olen selvästi eksistentiaalisessa kriisissä. Se varmasti helpottaa, jos ennakkotilaan PK Keräsen soolo-lp:n, Marjo Leinonen & Viranomaisten uusimman ja Tommi Liimatan Liimatan Pan Alley -uusintajulkaisun. Ja jo huomenna sekä ylihuomenna pitäisi tulla levypaketit.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Äänilevyaddiktin päiväkirjasta, osa 27

  1. Jyrki Saarimaa sanoo:

    Hyvä kun muistutit P-K:sta ja Marjosta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s