Maustetytöt – Kaikki tiet vievät Peltolaan

davKun viime lauantaina kuuntelin levymessujen saaliin putkeen läpi, en sen jälkeen ole paljon jaksanut levyjä käännellä. Carita Holmströmin debyytin olen pariin-kolmeen kertaan pyörittänyt. Se paranee joka kuuntelulla. Nyt se on jo niin paljon parantunut, että hingun hänen toista albumiaan. Tiedän mistä sen saa.

Maustetyttöjä olen kuunnellut myös. Pitkään vatvoin levyn ostamista. Että kestääkö se aikaa, onko kyse taas ylihypetetystä yhden hitin ihmeestä. Sitten kuulin kappaleen Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään. Se ratkaisi ostopäätöksen. Sitä ei sitten tietenkään ollut Kaikki tiet vievät Peltolaan -lp:llä, mutta hyvä levy se on silti.

Musiikinvihaajien.netissä Maustetyttöjen kerrottiin olevan kamalaa Kallio-estetiikkaa ja vastenmielistä muka-synkistelyä huonosti vedettynä. Etenkin se yksi vitun pimputus on paska, laulumelodiat ovat paskoja. Että mitenkään ei voi käsittää, jos joku niistä viehättyy.

Musiikin vihaamisen suosio ei laannu koskaan.

Teini-ikäisistä lapsistani toinen ei tuntenut bändiä, toinen ei edelleenkään tykkää siitä. Maustetytöistä diggaava kaverini epäili, että bändistä tykkäävät lähinnä kaltaisemme vanhat sedät. Ei nuoriso. Hän taitaa olla oikeassa. Maustetytöissä on jotain niin tuttua ja silti omaperäistä ja -päistä meininkiä, että se kolisee sedille. Paitsi keskustelupalstoilla.

Flegmaattisenoloisissa ja ilmeettömissä Maustetytöissä on nuoruuden intoa. Sitä ei vanhoilla ole, vaikka tekisivät miten hyvää musiikkia. Säännön vahvistava poikkeus on The Sonics. Nuoruuden into on se mikä erottaa innostavan musiikin muuten vain hyvästä musiikista. Kaikessa on kysymys hyvin esitetyistä hyvistä biiseistä, mutta into ja energia antavat viimeisen silauksen. Myös tällainen laiska energia, jota Maustetytöt huokuu. Laiskuus on energiaa, vihan tavoin.

Kaikki tiet vievät Peltolaan on tosi hyvä levy, johon Vilunki 3000 on tehnyt tyyliin täydellisesti sopivat kannet. Kestääkö albumi kuuntelua kuukauden ja vuoden kuluttua, se jää nähtäväksi. Toivon ja luulen, että kestää. Uskon Maustetyttöihin samalla tapaa kuin Litku Klemettiin ja Mara Ballsiin. Maustetytöt ovat nyt antaneet kisällinäytteensä, Litkulla ja Marialla on jo mestarin paperit.

 

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Maustetytöt – Kaikki tiet vievät Peltolaan

  1. K.P.Tikka sanoo:

    Mielenkiintoista on lukea,mitä pidät joku iiris-nimisen artistin tulevasta (TOIVOTTAVASTI!) albumista…
    K.p.Tikka-ri

    • Mika sanoo:

      Mikä se oli se yks levy minkä messuilta ostit, se mistä kyselin? En saa millään nimeä mieleeni.

  2. Paluuviite: Aineistovinkkejä vuodelta 2019 – Kirjastoklubi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s