Matti Mäkelä – Pitelemätön

mdeOdotin Matti Mäkelän muistelmia kovasti. Olen diggaillut hänen tuotantoaan satunnaisesti Kaksi vaimoa -kirjasta lähtien. Pitelemättömästä sain viimein varmuuden siitä, että Kaksi vaimoa ei ollut fiktiota. Kaksi vaimoa? Hullu mies. Ihan hullu mies. Mutta taitava kirjoittaja. Kaksi vaimoa, Ohitusleikkaus, Sääkirja, Ihmisen olosijat. Hienoja kirjoja. Rakkausromaani oli sellainen, että sitä luin harppoen. Sanasta sanaan en pystynyt. Senkin hän muistelmissaan varmentaa, että Rakkausromaanin naispuolisen päähenkilön esikuva oli se hänen niin sanottu toinen vaimonsa. Ymmärrän Mäkelän motiivit Rakkausromaanin kirjoittamiseen, ja luulen ymmärtäväni sen sanoman. Mielummin kuitenkin luen Ohitusleikkausta ja Sääkirjaa.

Mäkelän roolissa herkkä runopoika yhdistyi tiukasti faktoihin perustuvia mielipiteitä laukovaan, oman arvonsa hyvin tunteneeseen käytännönläheiseen alfaurokseen ja himonussijaan. Hänen tuotantoonsa tutustumaton piti häntä todennäköisesti täysin sietämättömänä, yltiövittumaisena keski-ikäisenä ja sittemmin vanhana sovinistisena käppäukkelina. Välillä minäkin, ja varmaan hän myös kaikkia noita oli. Siksi oletin Pitelemättömän olevan äärimmäistä ärsyttämistä, ja pelkäsin hänen kostavan siinä kaikille oikeille ja mielikuvitusvihollisilleen.

Pelkäsin turhaan. Mäkelä ei kosta. Ei edes provosoi. Yhden käden sormilla voi laskea ne kirjassa esiintyvät henkilöt, joista hän jotain negatiivista sanoo. Senkin nätisti. Edes Jari Tervosta hän ei sano pahaa sanaa, vaikka he taannoin iltapäivälehden sivuilla toistensa kirjoja parjasivat. Taisi olla markkinointitemppu.

Mäkelällä oli mielipiteitä, mutta nykyisestä mielipideyhteiskunnasta ja sen älyttömästä somemölinästä poiketen hän osasi ne perustella: toisin kuin twittervaikuttajilla, Mäkelällä oli tunteen palon lisäksi myös tietoa ja järkeä. Ja taito kirjoittaa vaikeatkin asiat helpostiluettavasti.

Pitelemätöntä lukiessani nauroin muutaman kerran ääneen. Mäkelä oli humoristi, välillä piilosellainen. Harvakseltaan hän napautti muun tekstin sekaan lakonisia, mutta hillittömän hauskoja lausahduksia, välillä intoutui suunnattomaan tykitykseen. Pitelemättömässä hän kuitenkin pysyy huumorin suhteen kohtuudessa. Sitä tehokkaampia ne muutamat loistavat, enimmäkseen itseironiset sivallukset ovat.

Ei Mäkelän kirja mikään erityisen suuri omaelämäkerta ole, se ei tee kaikkia muita elämäkertoja tarpeettomaksi. Se on useimpien muistelmien tavoin paikoin jopa tylsä, mutta Mäkelän kirjoitustyylistä voi nauttia niissäkin kohdissa. Siitä olen pettynyt, että Mäkelä ei henkilöhakemistoon lupauksensa mukaisesti pisteyttänyt kirjassa mainitsemiaan henkilöitä heidän ihmisarvonsa mukaan. Se oli vain hänen huumoriaan, se lupaus.

Levätköön Matti Mäkelän levoton, mutta ilmeisesti myös yllättävän lempeä sielu rauhassa. Kävin eilisiltana uudelleenlukemaan Sääkirjaa. Se on tänään vielä ajankohtaisempi kuin julkaisuaikanaan.

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Lukemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s