Kelja – Horjuvan miehen karavaani

horjuvan_miehen_karavaaniTykästyin pari vuotta sitten Keljan, Petri Vannisen, Lauluja pienestä huoneesta -debyyttialbumiin. Lauluja pienestä huoneesta on tyylikästä, syvällistä aikuisten musiikkia, aikuisen laulaja-lauluntekijän tekemänä. Aikuisuus ei enää ole kirosana popmusiikissa. Ei edes vanhuus. Kaukana ovat ajat, jolloin kehenkään yli kolmekymppiseen ei pitänyt luottaa.

Keljan uuden albumin nimi on Horjuvan miehen karavaani. Nimi sopii hyvin debyyttialbumin jatkoksi: Kelja ei uhoa, ei tee itsestään sankaria. Jo albumin nimi kertoo, että kyse on inhimillisestä, herkästä ja parantavasta musiikista. Keljan lauluääni on miellyttävä, artikulointi selkeää. Äänessä on minun korviini myös lievää punk-aikakauden vivahdetta.

Kelja ei ole enää ihan nuori mies, mutta Horjuvan miehen karavaani on nuorekasta aikuisten musiikkia. Vaikka biisien lähtökohta on laulelma, on toteutus rockmainen, jazzmainen, maailmanmusiikkimainen. Viimeisessä biisissä (Senorita) on kantrihenkeä. Tavallaan Horjuvan miehen karavaani on Lauluja pienestä huoneesta osa 2, mutta riittävän erilainen. Haluan korostaa tuoreen albumin rockhenkisyyttä, vaikka se ei raju rocklevy olekaan.

Horjuvan miehen karavaani on nostalgista, mutta ajatonta musiikkia. Eri ikäiset kuulijat luultavasti kuulevat siinä juuri oman nuoruutensa kaikuja. Hyvä esimerkki itselleni heräävistä assosiaatioista on kappale Pieni sydämeni, jossa 70-lukulainen iskelmä keinuu kevyesti liplattavilla uuden aallon laineilla. Oman leimansa musiikille antaa Keljan saksofoni, Sami Nissisen mariachimainen trumpetti sekä Sampo Kinnusen komeat ja välillä rajut kitarasoolot. Levyltä löytyy muuten myös bassosoolo, mutta se ei haittaa. Keljan musiikki on elämäniloista, albumilta on hetkellisistä melankolisuuksistaan huolimatta unohtunut suru lähes kokonaan pois. Se on nykyisin harvinaista ja yllättävää, jopa hämmentävää. Kannen surullisen hahmon ritarillakin on peitsi tanassa.

Moitteita annan cd:n paketoinnille. Vaikka kansikuva on hieno, on kansilärpäke karu. Se aiheuttaa vain piraattifiilistä. Kun lisäksi Biisien Nimet On Kirjoitettu Vastoin Suomen Kielioppisääntöjä, niin kaltaistani vaativaa kansitekstien tutkijaa ei naurata. Suomessa ei kirjoiteta laulujen nimiä samoin kuin Amerikassa.

Musiikki Horjuvan miehen karavaanilla on kuitenkin ensiluokkaista, ja sen soundit ovat komeat. Soittimet erottuvat toisistaan, nyanssia löytyy, eikä äänenpaine käy korviin. Huomaan toistavani itseäni, käyttäväni samoja termejä kuin debyyttialbumista kirjoittaessani. Mutta pakko on albumin soittoa ja soundeja nytkin kehua. Ammattimiehet ovat ammattimiehiä, vaikka olisivat amatöörejä.

Horjuvan miehen karavaani on varmasti kuuntelua kestävä albumi. Se on kohottavaa ja jaloa hyvän olon musiikkia. En usko kenenkään pahoittavan Horjuvan miehen karavaanista mieltään. Kuuntele vaikka Jollain, jossain, jos et usko. Sen reippaudessa Keljan toiveikkuus ja lievä melankolisuus tiivistää albumin olemuksen.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s