Äänilevyaddiktin päiväkirjasta, osa 21

davOdotin Marianne Faithfullin uutta albumia kiihkeästi. Tiesin kuuntelematta sen olevan hyvä. En ole vielä onnistunut huonoa Faithfullin levyä kuulemaan. Negative capability täytti odotukseni. Siinä on samaa herkkyyttä, haurautta ja testamenttimaista kohtalonomaisuutta kuin Johnny Cashin American recrodings -sarjassa, Leonard Cohenin parissa viimeisessä albumissa ja David Bowien Black starissa. Seesteisyyttä, elämän rajallisuuden ymmärtämistä.

70 on uusi 25. Eläkeläiset tekevät jatkuvasti hienoja levyjä, testamentin toisensa perään. Enää ei tarvitse kuolla 27-vuotiaana ollakseen legenda. Negative capabilityltä kuuluvasta elämänkokemuksen rahinasta tuli mieleeni kuolinsiivous. Mitä äänilevyilleni ja kirjoilleni tapahtuu, kun minusta aika jättää?

Luultavasti ne joutuvat samalle kaatopaikalle miljoonien Muumi-mukien, Aalto-maljakoiden, Mariskoolien, pitsiliinojen, postimerkkikokoelmien ja muiden tarpeettomien rojujen kanssa. Kaiken sen luontoa tuhoavan kaman kanssa, mitä me keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ikinä olemmekin keksineet kerätä. Jälkipolvia eivät kokoelmamme kiinnosta.

Sinänsä ihassama. Lapsilleni koituva vaiva vain harmittaa. Jos saan aikaa valmistautua, niin ehkä hoidan äänilevyjeni hävittämisen itse. Jätän perinnöksi vain Beatlesit, Stonesit, Hendrixit, Zeppelinit, Purplet ja Skynyrdit. En muuta.

Paitsi John Lee Hookerit, Muddy Watersit, Howlin’ Wolfit, Robert Johnsonit, Son Houset ja Hound Dog Taylorit pitää säästää. Ehkä myös Juicet, Eput ja Popedat. Pink Floydit. Wigwamit ehdottomasti! Johnny Cashit ja Guy Clarkit eivät saa joutua kaatopaikalle. Roky Ericksonit, The Sonicsit ja Ramonesit on pakko pelastaa, samoin Radiopuhelimet ja YUP:t, sekä kaikki missä Janne Westerlund, Jukka Nousiainen ja Maria Mattila ovat olleet mukana. Del Shannonin, Gene Pitneyn ja Dion DiMuccin singlet ovat pyhäinjäännöksiä! Jethro Tullit kuuluvat perillisteni yleissivistykseen, samoin Miles Davis ja John Coltrane.

Ja vielä nämä, nuo, ne, sekä tämä, tuo ja se. Olkoon, perkele. Mitään en hävitä! Levyhyllyni on täynnänsä niin hyvää musiikkia, että en pysty lopullista siivousta enkä testamenttia tekemään. Jääköön jälkipolvien riesaksi. Pyytäkööt jonkun jobbarin hakemaan pois koko hoidon tai tehkööt niistä rovion. Minä en levyistäni luovu.

Säästäisivat kuitenkin edes Marianne Faithfullit. On tämä Negative capability niin hyvä.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s