Milo & Moses ja Kauko Röyhkä & The Boots

davOstin eilen Levy-Eskoilta lähinnä kannatuksen vuoksi Milo & Mosesin lp:n. Tukeakseni vielä hengissä pyristelevää äänilevybisnestä sekä kotimaista jatsia.

Hah. En tosiaan ostanut levyä kannatuksen vuoksi. Vihaan sitä, että minkään ostamista sanotaan kannattamiseksi. Tai tukemiseksi. Ei se ole tukemista, jos maksan rahaa äänilevystä. Se on kaupankäyntiä. Tukemista olisi, jos siirtäisin artistin tai levykauppiaan tilille rahaa saamatta mitään vastineeksi. Sitä en tee. Ei ole minun tehtäväni tukea kuolevaa bisnestä tai apurahajatsia. Haluan rahoilleni vastinetta.

Kääntelin Milo & Mosesin lp.tä jo edellisellä Levy-Eskot -vierailullani, mutta tuntui  hölmöltä ostaa suomalaisten pikkupoikien jatsilevy. Samalla rahalla saisin jonkun vanhan Coltranen tai Davisin tai Reinhardtin. Huomasin silti tällä reissullani yks kaks viskanneeni Among friends -lp:n Levy-Eskojen tiskille.

Milo & Mosesin Moses on Mooses Kuloniemi. Bluesministerin ja Honey B:n poika. Rumpali. Hirmuisen vaikea uskoa, että tuo poika, jonka vasta muutama vuosi sitten näin leikkivän keinussa Imatran Varpasaaressa Nurmion ja Hunajaluiden keikan aikana, on nyt vakavasti otettava ammattitaitoinen muusikko. Minulla on jo ennestään yksi lp, jolla hän rumpaloi. Mitähän Mooses lie, jotain rippikouluikäinen?

Among friends on hyvä levy. Hyvä, vaikka minun on hirmuisen vaikea päästä yli siitä, että sen soittajat ovat lapsia. Tai nuoria. Milo Mäkelän kitarointi on paikoin vähän nykivää, mutta se kenties kuuluu tyyliin? En tunne genreä tarpeeksi hyvin tietääkseni. Mutta esimerkiksi Olli Soikkeliin verrattuna Mäkelän groove on vielä hieman hakusessa. Rytmiryhmä toimii loistavasti, Kuloniemi ja Jon Petterson.

Among friends on oikein viehättävä levy. Jos sen soittajat olisivat kansaneläkekäisiä, kehuisin sitä ilman alaleukaa. Olen ikärasisti. Olen, vaikka iso osa suosikkilevyistäni on parikymppisten kakaroiden tekemiä. Suurin osa.

Ostin eilen myös Kauko Röyhkän uuden lp:n. Ostin, vaikka Kauko Röyhkässä on kaikki ärsyttävää. Ihan kaikki. Nimi, ulkonäkö, julkisuuskuva, mielipiteet, huonot kirjat. Jopa hänen tietoinen ärsyttävyytensä ärsyttää. Ainoa mikä Röyhkässä ei ärsytä on hänen musiikkinsa. Sekin ärsytti minua nuoruuteni päivinä, mutta onneksi ihmisellä on oikeus viisastua. Valitettavasti kaikki eivät tätä oikeuttaan käytä.

Maantie on The Boots -yhtyeen kanssa tehty albumi. Se tyrmättiin Hesarissa. Levy on Hesarin mukaan irstaan, kiimaisen ja iljettävän tirkiselyä harrastavan setämiehen tekemä turhake. Arvostelussa tosin arvosteltiin enemmän mediapersoona-Röyhkää kuin Röyhkän musiikkia.

Hesarin arvostelu olisi mennyt läpi musiikkikritiikinä, jos arvostelija ei olisi myöhemmin kirjoittanut Rumbaan kolumnia, jossa aivan oikeutetusti ylistettiin Pate Mustajärveä. Mutta ylistettiin Röyhkää alentamalla. Se osoitti, että kriitikko antoi ulkomusiikillisten asioiden vaikuttaa arvosteluunsa. Se on toki inhimillistä, mutta ei ehkä valtakunnan suurimman päivälehden arvon mukaista?

Ja ennen kaikkea Pate ansaitsisi saada suitsutusta ihan omien ansioidensa takia, ei pelkästään lyömäaseena jotain toista artistia vastaan.

Ei Maantie Röyhkän parhaita levyjä ole minunkaan mielestäni. Se on ihan ok, sitä on helppo kuunnella. Mutta muutama vuosi sitten ilmestyneet mahtavan groovaava Röyhkä/Inginmaa/Hypnomen- ja kovasti narttumaiset Röyhkä & Mattila -lp:t ovat parempia. Maantien leppoisa, bändistä johtuva laid back -fiilis kuitenkin vie mukanaan. Maantietä pitää arvostella yhtä paljon The Bootsin kuin Röyhkän levynä. Voi olla, että muutaman lisäkuuntelun jälkeen olen valmis nostamaan tämän samalle tasolle kuin vaikka Kaksi lensi tuulen mukaan -albumin.

Röyhkän ongelma on paitsi siinä, että hän on julkisuuskuvaltaan vittumainen ja ärsyttävä, myös siinä, että hän teki 80-luvulla niin mahottoman hienoja biisejä. Hän tekee niitä edelleen, mutta me käppäukkelit aina vertaamme niitä niihin vanhoihin.

Röyhkä on irstas setämies ja Milo & Moses liian nuoria. On tämä helevetin vaikeaa tämä musiikin diggaaminen.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Milo & Moses ja Kauko Röyhkä & The Boots

  1. Eino Korppi sanoo:

    Käppäukkelit mainittu, diggaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s