Neulanvaihto-operaatio

davEilen oli pakko vaihtaa levysoittimeeni neula. Parin euron äänilevyllä tekee parhaimmillaan monen kympin vahingon. No, neula oli käyttöikänsä päässä, en syytä tietoisesti huonokuntoisena ostamaani Ritva Oksasen lp:tä tästä katastrofista. Perunapellon näköinen levy oli vain se viimeinen pisara, joka pakotti neulanvaihtoon.

Olin asiaan jo varutunut, Viikarista tilaamani Ortofonin neula oli valmiina. Ihme kyllä jopa löysin sen, vaikka ostamisesta on pari kuukautta. Viimeksi sain etsiä kolme päivää, ennenkuin löysin varmaan paikkaan jemmaamani uuden neulan. Ihme kyllä vaihto onnistui, vaikka en ole sitä tässä soittimessa aiemmin tehnyt. Jämäkkä veto, hellä työntö ja homma oli selvä.

Neulanvaihdon myötä piti soitin tietysti säätää. Eli kierrellä nutikoita. Se oli taas niitä hetkiä, kun kadehdin miehiä, jotka huoltavat autoja, tekevät remontteja, rakentavat taloja, korjaavat sähkölaitteita. Oikeita miehiä. Ei mitään marjanpoimijoita tai kirjastonhoitajia.

Toistaitoisuus kaikessa teknisessä vatkaamisessa harmittaa. Joka kerta levysoitinta säätäessä pitää katsoa Youtubesta video ja lukea netistä ohjeet. Että mitenkä se nyt meni. En tälläkään kertaa jaksanut muuta kuin vääntää kaikki liikkuvat osat vähän sinne päin. Kun kesäloma alkaa, niin sitten viilaan neulapainot ja antiskatingit ja bitchcontrollit viimmesen päälle kuntoon. Ihan varmasti.

En tosin edelleenkään tiedä miten pitch controlia Dualissa veivataan. En osaa katsoa strobolevyä oikeasta kulmasta tai oikeassa valossa tai jotain. Yritin taannoin jopa ladata puhelimeen appsin toimenpidettä varten, mutta ei se androidissa pelittänyt. Eli en osannut. Edellisessä soittimessani homma oli helppoa, koska strobovalo ja pallerot olivat levylautasen reunassa vakiovarusteena.

Vaan soitin soi taas, se on pääasia. Silti joka kunnassa pitäisi olla päivystävä levysoittimensäätäjä, joka hoitaisi tällaiset hommat. Me säälittävät lukumiehet kauluspaitoinemme saisimme keskittyä oleelliseen.

Sen verran homma tympäisi, että olen tämän päivän kuunnellut lähinnä sinkkuja matka-Philipsilläni. Siinä ei tarvitse kierrellä kuin volumepotikkaa. Matkasoittimen jykevä neula kyntää vähän huonompikuntoisemmankin levyn nikottelematta alusta loppuun. Tosin aina kun kuuntelen sinkkuja, takoo takaraivossa, että niitä on metrin verran aakkostamatta. Sitten taas vituttaa.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s