Avaruusasema – Ensimmäinen

dav”Sekakaloja, ahvenia ja teeriä.” Tämä kenraali Airon lause pyöri päässäni Avaruusasema-nimisen orkesterin levyä Ensimmäinen ensimmäistä kertaa kuunnellessani.

Avaruusaseman Ensimmäinen on imatralaislähtöisten ykkösketjun muusikoiden tekemä projekti, jossa he terapiamielessä vaihtavat vapaalle ja oikeiden bändiensä rinnalla meditoivat ja leikkivät sgt. peppermäisesti ja kingstonwallisti Radioheadia ja Meddlen aikaista Pink Floydia. Tämän he tekevät kuitenkin millään tavalla retroilematta tai menneisyyttä tributoimatta. Avaruusasema onnistuu kuulostamaan uudelta ja silti tutulta, helposti päähän tarttuvalta musiikilta.

Ensivaikutelmani Avaruusaseman levystä oli, että liian pitkällä cd:llä oli liian monta liian pitkää toisiinsa sopimatonta kappaletta. Liikaa tavaraa, liikaa genrejen sekamelskaa. Kuuntelukertojen myötä palaset alkoivat kuitenkin loksahdella kohdalleen. Linjattomuus muuttui jatkumoksi ja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Pitkien biisien meditatiivinen ja mantramainen ote vei mennessään.

Avaruusaseman debyyttilevyn tunnelmat vaihtelevat kitaravetoisesta pop-ambientista punk-henkisen suomirokin kautta laiskankeinuvaan hiphop-grooveen ja syntikkasuhinoista bluesin kautta laulelmaan. Vaikka muutamat kappaleet alkavat täysin levyn tunnelmaan sopimattomasti, ne loppujen lopuksi muotoutuvat sellaiseksi avaruusmusiikiksi, jota bändi tekemisellään hakee. Paras esimerkki tästä on hiphoppina alkava Pinnan alla, joka muuttuu hiljalleen upeaksi groovejamitteluksi. Avaruusaseman meditatiivinen ote on niin hypnoottinen, että jopa pelkkä minuuttitolkulla jatkuva rumpukomppi pitää kiinnostuksen yllä.

Ensimmäinen olisi ehkä ollut parempi pelkkänä instrumentaalilevynä. Heikki Pöyhiä on yksi tämän valtakunnan komeaäänisimmistä laulajista enkä ymmärrä miksi hän ei laula levyllä enempää. Tai ainakaan en tunnista hänen ääntään kuin yhdellä biisillä. Ei Pöyhiän kaltaista lahjakkuutta kannata pitää bändissä rivimiehenä. Levyllä vierailee laulamassa Walleniuksen siskokset Meri ja Tuuli, mutta heidän osuutensa jää hieman vieraaksi. Biisit olisivat sopineet paremmin heidän omalle levylleen. On älytöntä jättää Pöyhiän potentiaali käyttämättä, joten olisi ollut parempi jos levyllä ei olisi laulettu ollenkaan.

Avaruusasemassa soittaa koko Riverdog Samson: Pöyhiä, Ville Wallenius ja Pekka Ranta. Avaruusasema ei kuitenkaan ole Riverdog Samson, vaan Walleniuksen ja minulle enestään tuntemattoman Roy Heinon projektibändi. Vaikka Ensimmäinen on kaikessa sekavuudessa onnistuttu pitämään yhtenäisenä kokonaisuutena, voisi ajatusleikkinä tuumia olisiko biisien Vapaamatkustaja, Musta kissa, Vieras saapuu asemalle ja Pari setelii ympärille voinut rakentaa toisen albumin ja pitää Ensimmäisen ambienthenkisenä instrumentaalifiilistelynä.

Ensimmäinen on on hemmetin hyvä levy, mutta minä haluan Riverdog Samsonia! Se, että Avaruusasema on hyvä ja että siinä soittaa koko Riverdog Samson ei riitä. Avaruusasema on kaikessa komeudessaan vain välipala ennen seuraavaa Riverdog Samsonin albumia.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s