Europe – Walk the Earth

davKyllä ei olisi 16-vuotias Mika vuonna -86 uskonut, jos joku olisi ennustanut, että 2018 ostan Europen edellisenä vuonna ilmestyneen uusimman levyn. Tuo svedupetterien pellebändi ei kestä kasassa vuotta kauempaa! The final countdown oli irvikuva siitä jytämusiikista, jota olin oppinut diggaamaan. Olin tuolloin jo tajunnut Beatlesin ja Stonesin suuruuden, Zeppelinit, Purplet ja Sabbathit olivat jumalan sanaa. Vanhaa testamenttia. Tuoreet uskovaiset ovat aina jyrkkiä, minäkin. The final countdownissa tiivistyi kaikki se mikä hevirokissa meni pieleen 80-luvun puolivälin kieppeillä.

Vuonna -86 olin peruskoulun yhdeksännellä luokalla ja työharjoittelussa paikallisessa kodinkoneliikkeessä. Järkytyin, kun eräs kylän varttuneemmista musiikkimiehistä, parikymppinen vanhus, tuli ostamaan Europen kasettia. Ilkesi vielä sanoa, että ei ole moneen vuoteen mikään biisi kolahtanut niin kovaa kuin The final countdown. Se oli niitä hetkiä, jolloin menetin uskoni ihmiseen. En voinut käsittää, että aikuinen mies ostaa Europen kasetin.

Nyt, 32 vuotta myöhemmin, hyllyssäni on The final countdown lp:nä ja sinkkuna ja se on ihan mainio aikansa hevipop-ralli. Korni tietysti, mutta ei kornius harvinaisuus rokkihommissa ole. Biisi oli ja on kova hitti ja Kirka halos-jernströmisteli siitä pastissin The spell -levylleen. Inhosin sitä suuresti, nykyisin se on hyllyssäni.

Olen kiitollinen, että olen monesta asiasta 48-vuotiaana eri mieltä kuin 16-vuotiaana. Ihmisellä on oikeus viisastua. Suorastaan velvollisuus.

Pari ihan tervejärkisten kirjoissa kulkevaa ystävääni on jo pitkään kehunut Europen tuoreimpia levyjä. Että olisivat just minun tavaraani, vanhakantaista jytää. Olen ohittanut kehotukset olankohautuksella, säälivästi hymyillen. Nyt kuitenkin sattuivat biorytmit kohdilleen ja hommasin bändin viime vuonna ilmestyneen Walk the Earth -lp:n.

Nimibiisi käynnistää levyn raskaasti ja vakavasti. Kyse ei tosiaan ole 80-luvun iloisesta tukkaheavysta. The siege paaluttaa meiningin: perinnetietoista heavya, jossa kaikuja Deep Purplesta ja Rainbowsta. Levy on kuin Morsen aikainen Purple varustettuna Blackmoren kitaroinnilla. John Norum soittaa kovalla kädellä, tyylikkäästi. Joey Tempestin lauluääneen on tullut karheuden lisäksi herkkyyttä. Ikä kuuluu ja ikä saa kuulua. Hieno, inhimillinen laulaja. Meininki on tummaa ja synkkää, aikamiesten junttaa. Jopa pakollinen slovari, Pictures, on toteutettu tyylikkäästi, albumin linjaan sopien.

Walk the Earthilla on vauhtia, hitautta ja raskautta sopivasti. Urku soi. Tällaista pitää heavy rockin olla. Joku voi kysyä onko tällaisen taantumuksellisen musiikin tekeminen järkevää. Tällä ei tehdä vallankumousta, mitään uutta ei keksitä. Minusta tälle on paikkansa. Aina. Ei eläkeikää lähestyvien muusikoiden tarvitse muuttaa maailmaa. Sitä varten meillä on nuoriso. Nuoriso on varmasti muuttanut musiikkimaailman monta kertaa 80-luvun jälkeen, mutta emme me aikuiset sitä huomaa. Jossain vaiheessa on oikeus taantua. Ei ole väärin hyväksyä olevansa pihalla, kunhan ei tee siitä numeroa dumaamalla vallankumousta tekevää nuorisoa. Pikkuisen saa piruilla, mutta lempeästi.

Walk the Earth on komeasti ja kunnioittavasti vanhanaikaista musiikkia. Levy päättyy opettavaisesti I want you (She’s so heavy) -kunnianosoitukseen sekä The Beatlesin ja Acceptin mieleentuovaan huumoriin. Tehkööt vanhat rokkarit levyjään ja keikkojaan niin pitkään kuin jaksavat. Hirmuisen vaikea on kuvitella vuosikymmeniä lavoja kiertäneitä kehäraakkeja kaupan kassalle tai puhelinmyyjiksi. Walk the Earthin voi hyvin laskea samaan kastiin kuin Nazarethin Big dogzin, Krokuksen Big rocksin, Black Sabbathin 13:n ja Purplen viimeisimmät albumit. Verrata noihin geriatriarokkareiden mainioihin äänilevyihin, jotka kestävät vertailun nuoruuden tuotoksiin. Europen 50+ äijät ovat tietenkin vielä nuoria moniin kollegoihinsa verrattuna.

Hyvä ostos. Väittävät Europen parin edellisen albumin olevan jopa Walk the Earthia parempia. Hmm.

 

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Europe – Walk the Earth

  1. Michka sanoo:

    Oho! Mennyt ihan ohi, että taas ovat tehneet uuden lätyn. Kuulun myös tähän joukkoon, joka on kailottanut tuoreimpien Europe-levyjen erinomaisuutta ja 2015 ilmestynyt War of Kings on mielestäni lajissaan suorastaan mestariteos.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s