Litku Klemetti – Taika tapahtuu

davVihaan c-kasetteja. Lapsuuden traumoja, kuten kaikki. Kavereilla oli levysoittimet, minulla monomankka. Kasetit kuuluivat huonosti, nauha meni poikki tai ruttuun. Kansitekstit olivat huonot. Paitsi Iron Maidenilla. Sen kaseteissa oli samat tekstit ja kuvat kuin lp:llä. Tulevan kirjastoammattilaisen päättäväisin ottein päällystin Powerslaven kansivihkon kontaktimuovilla. Sen jälkeen kasetti ei enää mahtunut koteloon.

Kun vuonna -85 sain levysoittimen huomasin edelleen äänitteleväni kaseteille radiosta ja lainalevyiltä. Levyjen ostaminen oli harvinaista herkkua. Viimeiset äänitykseni tein Helsinkiin muuttaessani 90-luvun alkupuolella. Nauhoitin kasetille Beatlesia, ettei savuisessa, sumuisessa kaupungissa iske koti-ikävä.

Viha on kuin pelko. Siitä pitää päästä eroon. Ostin Litku Klemetin uuden albumin c-kasettina.

Litku Klemetin Horror ’15 oli loistava, Juna Kainuuseen suunnilleen myös. Sen nimibiisi on vuosikymmenen komeimpia lauluja. Levyt ovat niin hyviä, että indiepopparista tuli lähes valtavirtaa. Nuoriso ihmetteli miksi setämiehet innostuivat tällaisesta. Nuoriso ei tajua, että Litku Klemetti kuulostaa setämiehen nuoruudelta. Ajalta, jolloin rockmusiikki oli kapinaa aikuisuutta vastaan. Jopa uutta. Klemetti on tuulahdus ajalta, jolloin musiikissa oli aatteen paloa. Harhaista kuvitelmaa, että sillä voisi muuttaa maailmaa. Litku Klemetti ei silti ole nostalgiatrippi, vaan se on onnistunut löytämään musiikissaan sen saman kipinän, joka sukupolvi sukupolven jälkeen on löydetty ja jonka sytyttämänä on tehty ajassaan kiinniolevaa ajatonta musiikkia.

Litku Klemetti on Taika tapahtuu -albumillaan edelleen iskelmän, uuden aallon ja progen yhdistelmää. Edelleen kotikutoisen ja amatöörimäisen kuuloista. Urkuvetoisuutensa takia mieleeni tulee Greenslade ja Quatermass. En usko, että muille tulee. Levyllä on enemmän Horror ’15- kuin Juna Kainuuseen -fiilistä, iskelmän ja rokin yhdistelmässä paino on jälkimmäisessä. Kummastakin on löydetty parhaat puolet, progemenneisyys kuuluu. Esimerkiksi kappale Suklaasydän on täyttä progea, mutta siihen on liitetty viittauksia kotimaisen popmusiikin historiasta. Aloituskappale Taikaa polkuharmoonisine soundeineen ja Yöt on unta varten ovat onnistuneimpia monen lähteen yhteensulautumia. Samoin samoin Miksi en lähtisi kaupunkiin.

Mömmön laulun äänikollaasi kuvastanee laulun kohteen hulluutta. Urkuri olisi nimensä puolesta voinut olla levyn otsikko. Sytkärissä tulee mieleen, että Klemetti on uusi Se. Yarin Se. Hämymusaa soittanut punkkien suosikki. Klemetissä on samaa rajojen rikkomista kuin Siinä.

Litku Klemetti on Litku Klemetti isolta osaltaan laulun ja laulumelodioiden takia. Melodiat ovat yksinkertaisia, jossain määrin itseään toistavia. Sen voinee käsittää tyyliksi. Parempi olla yksinkertainen kuin keskinkertainen. Ja keskinkertainen Klemetti ei ole. Onko Taika tapahtuu samanlainen mestariteos kuin Horror ’15 ja Juna Kainuuseen, sen suostun päättämään vasta kun saan lp:n käsiini, syksyllä. Vinyylin tuomaa psykoakustiikan voimaa ei voi vähätellä. Kasetti on kuitenkin pelkkä lelu. Taika tapahtuu ei näin kasetilta kuunneltuna ole niin iskevä kuin aiemmat albumit. Selkeät hitit puuttuvat, mutta albumi paranee joka kuuntelulla.

Litku Klemetin aitoudesta heräsi keskustelua sen jälkeen, kun Sanna Klemetin gradun aihe selvisi medialle. ”Jaettu estetiikka ja kokeellisuus suomalaisessa undergroundmusiikissa 2010-luvulla.” Onko Litku osa opinnäytetyötä? Pöh. Akateemisuus voi olla rock. Popedassakin soitti aikanaan pari-kolme yliopisto-opiskelijaa. Jos Litku Klemetti on osa tieteellistä tutkimusta, niin tutkimus on onnistunut. Oletan kuitenkin Litkun olevan Klemetille Maria Mattilan Mara Ballsin tavoin sekä rooli, että iso osa sisintä.

No niin. Vihan kohde kohdattu silmästä silmään. Enää en vihaa kasetteja. Mitään järkeä sellaisen ostamisessa ei kuitenkaan ollut. Hetken mielijohde, ensimmäinen ostamani kasetti sitten vuoden -85. Todennäköisesti myös viimeinen. Jos joku artisti julkaisee musiikkiaan vain kasetilla, niin silloin sitä ei ole suunnattu minulle.

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että pääsin pahimmasta kasettivihastani eroon jo ennen Litku Klemettiä: Mantelikala-yhtye lähetti minulle kolme vuotta sitten kasettisinglensä, kun blogissani kasetteja haukuin. Se huvitti minua suuresti. Jos joku on tässä maailmassa hölmömpää kuin c-kasetti, niin se on c-kasettisingle.

Minulla on kaseteista hyviä lapsuus- ja nuoruusmuistoja. Melkein harmittaa, että panin lähes kaikki valmiiksiäänitetyt kiertoon. Kolme tärkeintä säästin, lisäksi jonkun verran radioäänityksiä ja lankomiehen peruja olevia tissikantisia huoltoasemakokoelmia. Jäljitelmälevytyksiä. Niistä maksaa hipsteri mansikoita 30 vuoden kuluttua. Samoin tästä Litku Klemetistä. Perilliseni voivat ne sitten myydä ja kiittää isänsä kaukonäköisyyttä.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Litku Klemetti – Taika tapahtuu

  1. K.P.Tikka sanoo:

    Jaa, sinulla ei siis (vielä) ole Litkun & Tuntemattoman Numeron kassua ”Päivä päivältä vähemmän”. Se ei taida olla saatavissa missään muussa muodossa. Wiki väittää EPksi, aika pitkä tuo kyllä epksi on…
    By the way, Litku esiintyy tänä iltana (110518) Lappeenrannassa Toteemi-nimisessä päihtölässä klo 23….

  2. Kai sanoo:

    Itse siirryin kaseteista suoraan CD-levyihin, enkä inhoa vielä tallessa olevia nauhojani, joskin palaan niihin vain harvoihin. Sen sijaan en omista edes vinyylisoitinta tällä hetkellä…

    Niinpä nautin Litkun CD-muodossa, ja täytyy enimmäkseen yhtyä arvioosi. Itse pidän kyllä tätä välittömämmin tarttuvana kuin aiempia julkaisuja, vaikkei siinä olekaan sellaista ylihittiä kuin ”Juna Kainuuseen”. Ja tosiaankin, Quatermassin ja Greensladen Hammondit eivät oikein minulla vertaudu tämän levyn urkusoundeihin, mutta toki tuontyyppiseen soittoon tässä viitataan, vaikka soundimaailma onkin (tarkoituksella?) halvempi. Kaipa se ovela vanhakantaisuus tässä juuri ”sedän” korvaan kivasti helähtääkin.

    • Mika sanoo:

      Quatermass-/Greenslade-vertaus on kieltämättä aika kaukaa haettu. Mutta minkäs sitä kuuntelija ajatuksenlennolleen mahtaa ja typerimmätkin päähänpistot on nykyisin helppo kuuluttaa koko maailmalle…

      Noin muuten olen sitä mieltä, että termiä setämies pitää käyttää kunnioittavasti eikä halventavasti, kuten nykyisin on tapana. Nuorista miehistä tulee kuinkin yllättävän äkkiä setiä. Tai enoja.

  3. Kai sanoo:

    Antaa ajatuksen lentää vaan.
    Niin, ”setämiehellä” viitataan negatiivisessa mielessä kai enemmän tietynlaiseen mielentilaan kuin perhesuhteisiin tai edes ikään. Setämiehen kunnianpalautus, siinäpä on taas uuden kansanliikkeen paikka.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s