The Rolling Stones – Metamorphosis

metamorphosisVuosia sitten ostin nyt jo edesmenneestä Liirin Askon 50’s divarista The Rolling Stonesin kokoelma-lp:n Metamorphosis. Katselin biisilistaa. Out of time, Heart of stone, Memo from Turner. Jaahas, taas joku Deccan rahastuskokoelma bändin varhaistuotannosta. Outoja biisejä tässä on, mutta ovat varmaan jotain ensimmäisten albumien täytebiisejä. Ei voi muistaa. Erikoinen kansikuva kuitenkin, ostan pois. Kotona työnsin levyn hyllyyn. Kuuntelen joskus. Yksi Rollari lisää kokoelmiini, vaikka en levyjä keräilekään…

Puolenkymmentä vuotta myöhemmin kaverini Jarmo analysoi kyseistä lp:tä Facebookissa. Ihmetteli miksei biisiä Family otettu Beggars banquetille. Vaikka Factory girlin tilalle. Hätkähdin. Family? Beggars banquetille? Beggars banquet on liki paras Rollareiden lp. Miksi joku haluaisi, että sillä olisi Family Factory girlin tilalla? Ikinä kuullutkaan tuollaista Familya. Paniikissa tutkin levyhyllyäni. Minullahan on tämä Metamorphosis! Ja tässä on Family. Niin joo. En ole kertaakaan kuunnellut tätä taas yhtä rahastuskokoelmaa bändin varhaistuotannosta.

Hävetti. Kuuntelin, otin levystä selvää. Metamorphosis ei todellakaan ole vain yksi The Rolling Stones -kokoelma. A-puoli on osittain studiomuusikoiden soittamia ja Jaggerin laulamia enemmän tai vähemmän Jagger-Richards -sävellyksiä, jotka annettiin muille artisteille. B-puolella on albumeilta poisjäänyttä kamaa. Poisjättämiselle tai muille artisteille antamiselle on syynsä. Eivät nämä järestään kaikki mestariteoksia ole. Vaikea kuvitella esimerkiksi Some things just stick in your mindia kuin korkeintaan keskinkertaiselle Between the buttonsille. Metamorphosis on mielenkiintoinen dokumentti silti. Don’t lie to men kaltaiset rokit ja Downtown Suzien kaltaiset bluesit toimivat aina. I don’t know why olisi melkein kelvannut Let it bleedille. Jiving sister Fannysta puhumattakaan. If you let me ei välttämättä olisi huonontanut loistavaa Aftermathia.

Postimerkkeilijöitä kiinnostanee, että Heart of stonessa soittaa Jimmy Page, Downtown Suziessa Ry Cooder ja kansiteksteistä päätellen jollain kappaleella myös John McLaughlin. Steve Winwoodin, Jim Capaldin ja Stephen Stillsin nimet mainitaan Internetin ihmemaailmassa. Kansiteksteissä kiitetään myös Gene Pitneytä. En tiedä miksi, mutta kiitos Genelle on aina paikallaan. Kuluttajaa ajatellen olisi kiva, jos soittajatiedot kerrottaisiin kansiteksteissä suoraan eikä vihjailemalla. Voi tietysti olla, että kukaan ei tiedä, ei muista.

Mielenkiintoinen levy. Onneksi ostin. Olen kuunnellut mieleisimpiä Rollari-levyjäni niin paljon, että niiden kuuntelu tuntuu nykyisin turhalta. Hyllyssäni on kuitenkin bändin albumeita, joilta en välttämättä muista yhtään biisiä nimeltä. Ja näköjään myös albumi, jota en muistanut siellä edes olevan. Eli Rollareissa on yhä tutkittavaa, minulle uutta musiikkia. On vain niin helpompi kaivaa miljoonatta kertaa kuunteluun Exile on Main St. ja taantua kahdeksantoistavuotiaaksi.

Se Jarmon mainitsema Family. Se on erikoinen biisi. Oli oikea valinta olla ottamatta sitä Beggars banquetille.

 

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s