Scars on Broadway

scars_on_broadwayTuimailmeinen Johtaja pyysi minut kymmenkunta vuotta sitten toimistoonsa. Olin muutaman vuoden tehnyt talossa pätkätöitä mitä kummallisimmilla työsopimuksilla, joten peljästyin suuresti. Oletin kuulevani ihan liian tutun ”voi Mika kuule” -puheen. Siis sellaisen, jossa kerrotaan miksi työsopimustani ei jatketa. Koska kaupungin budjetti, työharjoittelijat, ketjutus, määrärahojen leikkaus ja rekrytointikielto. Ja että olen lisäksi paha ja huono ihminen, haitaksi työilmapiirille.

Johtaja kuitenkin vienosti hymyillen löi käteeni äänittämänsä rompun ja kehotti kuuntelemaan. Sillä oli biisejä Serj Tankianin Elect the deadilta ja Scars on Broadwayn debyytiltä.

Kuuntelin levyn kotimatkalla. Heti seuraavana päivänä marssin Citymarkettiin ostamaan Scars on Broadwayn cd:n. Siihen maailmanaikaan niitä marketeissa myytiin. Elect the dead oli hyvä myös ja sen hankin oikeana levynä myöhemmin.

Scars on Broadwayn levy oli ja on mahtava. Ajattelin, että ei haittaa yhtään, vaikka loistava Mezmerize/Hypnotize jäisi System of a Downin viimeiseksi albumiksi, kun kerran bändin jäsenet tekevät yhtä hyvää musaa sivu- ja sooloprojekteissaan. En arvannut Scars on Broadwayn levytystahdin olevan näin hidas. Debyytti ilmestyi 2008, nyt 2018 huhutaan uudesta pitkäsoitosta. System of a Downin levystä ei kai saa edes haaveilla.

Daron Malakianin ja John Dolmayanin Scars on Broadway on System of a Downin lapsi. Siinä on samaa vihaa, päällekäyvyyttä ja uhoa kuin emobändissään, mutta ilman kikkailua ja zappamaista pelleilyä. Scars on Broadway soittaa simppeleitä popbiisejä suoraan. Suoraan, vakavissaan ja vakuuttavasti.

Scars on Broadwayn raju ja metallinen pop on rock. Bändi yhdistää Beatlesin ja Hanoi Rocksin, kauniin melodian ja autenttisen rappio-rock’n’rollin. Jos System of a Down on päivitettyä Dead Kennedysiä, on Scars on Broadway yhteensulautunutta 60-luvun poppia, 70-luvun punkia, 80-luvun syntikkapoppia ja myöhempien vuosikymmenien metallia.

Heti aloitusbiisi kertoo missä mennään: ensin vedetään turpaan, sitten hempeillään, sitten jatketaan turpiinvetoa. Toisen kappaleen soidessa olin jo valmis myymään sieluni. Jumaliste! Nämä ovat Beatlesinsa kuunnelleet ja sen nykypäivään tuoneet. Koko levy on mättämisen ja kauneuden yhdistelmää. Scars on Broadway on onnistunut yhdistämään metallisuuden ja popmelodiat tavalla, johon kukaan ei aiemmin ole pystynyt. Metallibändien pop-biisit ovat iskelmiä, mutta Scars on Broadway onnistuu tekemään kauniista ja herkästä popista raakaa ja rankkaa.

Scars on Broadwayssa ei ole mitään kornia, siinä ei ole minkäänlaista camp-huumoria. Vaikka se kaikessa vakavuudessaan on myös hauska. Esimerkiksi Youtubesta löytyvä bändin uusi video Lives on paitsi hieno, niin myös humoristinen. Itse biisi olisi ihan hyvin voinut olla tällä debyyttialbumilla, niin samantyylinen se on. Voinen rauhallisin mielin odottaa uuden albumin julkaisua, sillä pakonomaiseen ja turhaan muuttumisleikkiin ei Scars on Broadway ole ruvennut.

Ainoa asia mikä Scars on Broadwayssa ärsyttää on se, etten vieläkään ole saanut sen albumia lp:nä. Taas se on tilauksessa, tuskin nytkään tärppää. Haluan sen myös vinyylinä, koska se on eniten kuuntelemani 2000-luvulla julkaistu äänilevy. Se kuulostaa nyt yhtä hyvältä kuin tuona pelottavana päivänä, jolloin Johtaja pyysi minut huoneeseensa. Olen edelleen samassa työpaikassa.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Scars on Broadway

  1. huumaa sanoo:

    Johtaja rohkaisee edelleen kuuntelemaan hyvää musiikkia. Siihen löytyy useampiakin konsteja, yksinkertaisia sekä konstikkaita, edullisia sekä ei-niin-edullisia, onneksi jokaisella vapaus valita omansa ;-)

  2. huumaa sanoo:

    Blogin innoittamana ryhdyin kuuntelemaan Scarsin debyyttiä Spotifystä, ja kas, julkaisun lopussa on kaksikin bonus?biisiä, joita en tunnista alkuperäiseltä levyltä. Onkohan johtajalta muisti mennyt?

    • Mika sanoo:

      Jaahas, pitäneekö pitkästä aikaa avata Spotify.
      Ja kiitos Johtajalle tästä tutustuttamisesta. Kuten paljosta muustakin, tietenkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s