Anonyymit addiktit, 59. istunto

-Hei Mika.

-Hei.

-Vaikutat masentuneelta.

-Rahahuolia tässä.

-Jaahas. En varsinaisesti ihmettele.

-Kirjastoalalla on pienet palkat.

-Mitä muuten kuuntelet?

-Ai tämä? Juu! Ei tämmöiseen ahistustilaan auta kuin Led Zeppelin. Tämä on ykköslevyn triplapainoksen liveosuus. Aivammahtava! Ja katso miten komea paketti!

-Sinulla on tämän ykköslevyn triplapainoksen lisäksi hyllyssäsi Zeppelinin ensimmäinen albumi myös cd:nä ja ihan tavallisena vinyylipainoksena.

-On on! Se normi-lp on ihan ensimmäisiä ostamiani äänilevyjä. Kymmenen ensimmäisen joukossa. Anttilasta ostin vuonna -85. Maksoi 19 markkaa.

-Sinulla on Led Zeppelinin ensimmäinen albumi kolmena eri versiona. Mihinkähän ne sinun rahasi mahtavat olla menneet? Mikähän se on se syy, että pitää murehtia raha-asioita? Oletko yhtään ajatellut?

-Ööö… En nyt oikein ymmärrä?

-Että oletko ikinä ajatellut, että jatkuva rahapulasi on ihan itseaiheutettua?

-Itseaiheutettua? Tajuatko minkälaista työmatkaa ajan päivittäin? Aina saa olla lompakko levällään huoltoasemalla tai autokorjaamolla. Ja renkaita pitää ostaa koko ajan. Pissapoikaan nestettä. Digihärvelit koko ajan paskana, jatkuvasti saa pelätä uusia kuluja.

-Kuuntele nyt oikein tarkkaan: rahapulasi johtuu äänilevyistä. Ää-ni-le-vyis-tä. Ei mistään muusta.

-Jaa? Tosiaan. Onko noin?

-On. Juuri näin on. Aina löytyy joku Zeppelinin tripla tai perikunnan jämänauhoista koostama uusi Hendrix-julkaisu tai hyllystäsi puuttuva Elviksen levy, jonka kotiin tultuasi huomaat kuitenkin jo ennestään hyllyssäsi olevan. Kuten tällä viikolla taas kävi. Tai mitä milloinkin.

-Niin se TV-special -live. Siitä saa kivan taulun.

-Älä vaihda puheenaihetta. Olet aivan itse kaivanut sen kuopan, jossa taas kerran olet.

-Niin mutta ei minulla ole muita harrastuksia. Pitää ihmisen jotain harrastaa.

-Ei tuo äänilevyjen kanssa vehtaaminen ole mikään harrastus. Harrastuksista on jotain hyötyä. Kunto kasvaa tai näkee ystäviä tai jotain. Sinä nyhväät kotonasi kääntelemässä äänilevyjä. Murehtimassa niitä jotka vielä puuttuvat. Harrastuksesta pitäisi tulla edes hyvä mieli. Sinulla ei koskaan ole hyvä mieli.

-On joskus levykaupasta tullessa.

-Niin. Sen ajan mikä menee kassalta ulko-ovelle kävellessä. Sen jälkeen jo alkaa mietityttämään ne kauppaan vielä jääneet levyt.

-Niin, mutta… Kyllä tämä on yhteiskunnan vika!

-Ihan se on oma vikasi, että käytät ruokarahat äänilevyihin ja kuljet ikivanhoissa vaatteissa ja ajat sileäksi kuluneilla renkailla.

-Lapsille perintöä pitää kerätä. Ovat sitten iloisia, kun minusta aika jättää.

-Hah. Joku jobbari vie kokoelmasi, hyvä jos kuljetuskustannuksia maksaa. Lapsille ei jää kuin huonot muistot pakkokuuntelutussessioista.

-Mitä minä sitten tekisin, jos en ostaisi äänilevyjä?

-Kuuntelisit niitä mitä jo on.

-Mitä enemmän kuuntelee, sitä enemmän löytyy uutta kuunneltavaa. Eli ostettavaa.

-Aina on se suljetun osaston vaihtoehto.

-Jos laitat paperit vetämään.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s