Levyaddiktin päiväkirjasta osa 6

talmud_beachOlen viimeiset pari viikkoa tehnyt sitä, mitä kaikkein mieluiten teen: En mitään. Polvioperaation takia olen maannut sohvalla äänilevyjä kuunnellen. Laiskotellut hyvin omintunnoin.

Olen kaivellut hyllystäni 80-luvun heavylevyjä. Niille ei yleensä ole aikaa. Olen ajatellut, että lyhyt elämä pitää käyttää kasariheavya vakavahenkisemmän musiikin kuunteluun. Mutta kun Dion Dream evil pyörähti soimaan, en voinut kuin ihmetellä hölmöjä ajatuksiani.

Koska muutuin vanhaa musiikkia diggaavaksi muinaisjäänteeksi jo teininä, ostin Dream evilin vasta aikamiehenä. Tällä vuosituhannella. Kuten 90 % muistakin hyllystäni löytyvistä kasariheavylevyistä. Osan olen hommannut pelkästään tyylikkään kansitaiteen takia. En ole edes kuunnellut niitä kaikkia. Loistavaa toimintaa!

Mutta nyt on aikaa. Pidin Y&T -maratonin. Ihmettelin Vinnie Vincent Invasionia. Ihastelin Warlockin Doron blackielawlessmaista lauluääntä. Nauroin Saxonin äijien vaatteille. En vieläkään tajunnut Def Leppardin Hysterian suosiota. Operation Mindcrime on edelleen vain yksi keskivertolevy muiden keskivertolevyjen joukossa. Stay hungry on vieläkin loistava albumi. Vieläkin ihmettelen, miksi levyarvosteluissa kehuttiin Shout at the devilin soundeja. Acceptin Metal heart sykähdyttää edelleen.

Ja niin edelleen. Ei näitä 80-luvulla missään kuullut. Radiosta tuli hevirokkia harvoin, levyjä ei ollut varaa ostaa kuin silloin tällöin. Taivaskanavista ei ollut tietoakaan. Hittimittari sentään näkyi. Nyt näitä teininä kuuntelematta jääneitä levyjä on helppo hankkia. Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen nuoruus.

En minä tosin koko kahta viikkoa ole heavya kuunnellut. Olen kuunnellut muun muassa suomalaista mäkimaaston maalaisbluesia. Talmud Beachia. Bändin molempia pitkäsoittoja. Talmud Beachin hypnoottinen blues on omalla tavallaan täydellistä musiikkia. Alkukantaista, mutta sofistikoitunutta. Meditatiivisen tanssittavaa. Pidäteltyä voimaa ja suunnatonta haurautta uhkuvaa suurta pienimuotoista musiikkia. Persoonallista. Pilke silmäkulmassa tosissaan tehtyä, runsaan ja laajalle levinneen juurakon omaavaa perinnemusiikkia.

Talmud Beach kuuluu siihen jatkuvasti kasvavaan, loistavaan kotimaiseen afroamerikkalaista perinnemusiikkia ja suomalaisuutta yhdistävään joukkoon, jota ilman elämä olisi paljon tylsempää.

Tässä tämä kesä menee, mitään tekemättä. Kunhan muistan heittää riittävästi nappeja naamariin. Enkä minä nyt ihan laiskana ole ollut. Tilasin nääs muutaman levyn.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa, Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s